Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Minna Kattelus - Uraohjausblogi

Kiitos mielenkiinnostasi tulla seuraamaan uraohjausblogejani.

IMG_7956

Pienryhmäohjauksessa ja luokkamuotoisessa ohjauksessa laitan KIPINÄ-kortit esille lattialle huovan päälle, josta ne on helpompi nähdä. Yksilöohjauksessa ohjattava valitsee tunnekuvakortit korttipinosta. KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortit sopivat sekä nuorten että aikuisten ohjaukseen.

Opiskelija oli varannut ohjausajan, jonka aiheena oli halu siirtyä lukion ensimmäisessä jakossa ammatilliseen oppilaitokseen. Aloitin ohjauksen Kipinä-vahvuus- ja tunnekuvakorteilla. Annoin ohjattavalle kortit ja pyysin valitsemaan kuvista sellaiset asiat, mitä hän haluaa elämässään olevan 10 vuoden päästä. Opiskelija valitsi ensin neljä korttia. Pyysin kertomaan, mitä hän korteilla tarkoittaa. Korteista tuli esille perhe, harrastukset ja vapaa-aika sekä luonteenpiirteitä. Kysyin, että missä on sinun työkorttisi. Ohjattava valitsi kaksi uutta korttia. Hän kertoi, että häntä kiinnostaa moottorit ja sähköala. Sähköala kuitenkin eniten. Ohjattava otti Snapchattiin kuvan valitsemistaan kuvakorteista. Pyysin tämän jälkeen ohjattavaa kääntämään kortit toisinpäin. Toisella puolella oli sanat: ihmissuhteet, stressinhallinta, kekseliäisyys, ystävällisyys, itsenäisyys ja tehokkuus. Pyysin kertomaan, miten nämä vahvuudet näkyvät ohjattavassa. Tämän jälkeen keskustelimme siitä, miten juuri nämä vahvuudet ovat tärkeitä sähköalan työtehtävissä. Ohjattava halusi täyttää hakulomakkeen sähköalalle. Soitimme myös sähköalan opinto-ohjaajalle ja tiedustelimme mahdollisista vapaista paikoista. Opinto-ohjaaja lupasi ottaa ohjattavaan yhteyttä ja sopia tapaamisen. Ohjattavani pääsi opiskelemaan alaa, johon tunsi KIPINÄÄ.

Käytän KIPINÄ-tunnekuvakortteja hyvin erilaisissa ohjausteemoissa. Esimerkiksi valitse: tulevaisuuskuvat, elämän turvakuvat, elämäntilannekuvat, tämän hetken ajatukset -kuvat, työelämäkuvat, jatko-opintokuvat, kesätyökokemuskuvat jne. Kuvia voi käyttää varsin vapaasti eri teemoihin. Monesti pyydän ohjattavaa katsomaan myös, mitä kuvien toisella puolella lukee ja kysyn, miten kyseinen vahvuus näkyy hänessä tai hänen elämässään.


Vahvuuksien pöytä – Yläkoulun opo

Teimme 8-luokkalaisten kanssa Kipinä-käsi -tehtävän, jossa he piirsivät ensin paperille kätensä ääriviivat. Tehtävänä oli etsiä vahvuus jokaiselle sormelle. Laitoin Kipinä- kuvakortit, joissa toisella puolella on vahvuussanoja, pöydälle ja sanoin oppilaille: ”Pöytä on katettu, tervetuloa vahvuus-kattauksen äärelle.”

Oppilaat etsivät innokkaasti vahvuuksiaan ja samalla lukivat vahvuussanan englanninkielisen version. Tämän jälkeen he pohtivat, mistä vahvuuksista he ovat erityisen kiitollisia, mitkä vahvuudet tukevat heitä opiskelussa ja mitä vahvuuksia he haluavat ehdottomasti käyttää tulevassa työssään.

Piirtämäänsä kämmeneen he listasivat vielä, mitä asioita he haluavat kehittää itsessään. Mitkä asiat muuttuvat, kun he ovat parantaneet kehitettäviä puoliaan ja mitä hyvää siitä elämään seuraakaan? Kiva tunti!

Minna Kattelus – Uraohjaus

KIPINÄ-kauppa: www.minnakattelus.com


KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortit ohjauksessa


KIPINÄ-tehtäväkortti: KIPINÄ-opintie toimi ennakkotehtävänä yksilöohjaukseen

Miten käytän KIPINÄ-kortteja ohjauksessa?


Olen valinnut KIPINÄ-korteista tehtäviä hyvin erilaisiin ohjaustilanteisiin kuten elämänhallinnan kurssille, voimaryhmän tapaamisiin, opotunneille, kesätyöportfoliokurssin alku- ja loppuohjaukseen, yksilöohjaukseen ja KIPINÄ-uraohjaukseen. Olen kokenut helpoksi sen, että voin ottaa pienryhmäohjaukseen tai opotunnille mukaan muutaman selkeän tehtäväksiannon. Esimerkiksi KIPINÄ-ryhmän uraohjauksessa luen aina KIPINÄ-tarinan. KIPINÄ-ryhmässä käytän myös muutamia KIPINÄ-kortteja lisätehtävinä siltä varalta, jos parit valmistuvat eri tahtiin. KIPINÄ-ryhmässä on mukana aina myös KIPINÄ-voimasydän.

KIPINÄ-kortit opotunnilla

Ohjaajana valitsen KIPINÄ-kysymys- tai tehtäväkortit ohjaustunnin teemaan mukaan. Otan valitut kortit mukaan tunnille ja heijastan projektorilla KIPINÄ-tehtävät taululle. Ohjattavat tekevät tehtävän joko yksilötyönä, parityönä tai pienryhmässä sen mukaan, mikä on tehtävänanto.

Esimerkiksi ensimmäisen vuoden opotunnilla otin ryhmäytymisen välineiksi KIPINÄ-kortit: KIPINÄ-nimitarina ja KIPINÄ-käsi. Opiskelijat tekivät KIPINÄ-nimitarinan ja KIPINÄ-käden ensin parityönä vertaisohjauksena ja jakoivat tehtävät tämän jälkeen pienryhmässä. KIPINÄ-ajatukset oli yhden tunnin aloitustehtävä, jossa tyhjennetään kaikki mielessä olevat ajatukset paperille musiikin soidessa taustalla. Yksilöosuuden jälkeen opiskelijat jakoivat ajatuksiaan pienryhmässä. Kesätyöportfoliokurssin pienryhmäohjauksessa käytin kortteja: KIPINÄ-onnistuminen ja KIPINÄ-itsetuntemus.

Tehtävien valinta KIPINÄ-korttipinosta on varsin helppoa ja nopeaa. Lisäksi saan mukaan heti käyttökelpoisen tehtävän, jonka voin näyttää ohjattaville projektorilla. Pidän siitä, että käyttö on yksinkertaista ja nopeaa.

Tässä kirjoituksessa on kuvia oppitunniltani, jossa teemana oli jatko-opinnot. Ryhmässä oli yhteensä 25 opiskelijaa jokaiselta lukion vuositasosta.

KIPINÄ-soitto: jatko-opintopaikkaan

Valitsin korteista ensimmäiseksi tuntitehtäväksi KIPINÄ-soitto: jatko-opintopaikkaan. Missä jatko-opintopaikassa haluaisit opiskella ja minkä alan opiskeluun uskallat sitoutua viideksi vuodeksi? Mihin jatko-opintopaikkaan soitetaan?

Pyysin ryhmäläisiä kirjoittamaan liikuteltavalle taululle omat vastauksensa eli kiinnostavien jatko-opintopaikkojen nimet ja alat.

KIPINÄ-soitto: työpaikkaan

Tämän jälkeen heijastin projektorilla taululle tehtävän KIPINÄ-soitto: työpaikkaan. Missä työpaikassa haluaisit työskennellä? Mihin työpaikkaan olisit valmis sitoutumaan viideksi vuodeksi? Mihin työpaikkaan soitetaan? Ohjattavat kirjoittavat toiselle puolelle taulua tai toiselle liikuteltavalle taululle vastauksensa.

Toiminnan jälkeen vastauksia tutkittiin yhdessä. Tiedustelin ohjaajan roolissa: kuka kirjoitti opiskelupaikakseen lakiasiaintoimiston. Tässä kohtaan pohdittiin myös: mitä opiskelija tietää alasta, ja valintaperusteista, milloin opiskelija on tiennyt alavalintansa, mistä aineista hän on tykännyt kouluaikoina jne. Opiskelija on kirjoittanut toiselle taululle myös kiinnostavan työpaikan, johon on valmis sitoutumaan viideksi vuodeksi. Kysyin, mikä opiskelijaa kiinnostava työpaikka on? Jos se on lakiasiaintoimisto tai muu juristillekin sopiva, niin silloin sekä jatko-opinnot että kiinnostava työpaikka menevät käsi kädessä. Tässä kohtaan tuli esille hyvin se, että menevätkö jatko-opintokiinnostukset linjassa työpaikkakiinnostuksen kanssa. Yhdellä opiskelijalla kiinnostukset eivät menneet yhtään linjassa keskenään. Tästä aiheutui juuri oikeanlaista keskustelua ja loppujen lopuksi jatko-opintokiinnostus selkeni.

Suosittelen kokeilemaan tehtäviä KIPINÄ-soitto: jatko-opintopaikkaan ja KIPINÄ-soitto: työpaikkaan ohjaustunnilla tai pienryhmäohjauksessa. Olen keksinyt kysymykset aikoinani yksilöohjauksessa, jossa kysymykset tietenkin myös toimivat. Kysymysten avulla voi avautua intuitiivinen ja rajoitteista vapaa mielenmaisema, mikä antaa mahdollisuuden päästä kiinni todellisiin kiinnostuksiin ja urakipinöihin. KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortit sopivat sekä nuorten että aikuisten ohjaukseen.


Yläkoulun opinto-ohjaajan kokemuksia KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkorteista

Yksilöohjaus – KIPINÄ-työvaatteet ja KIPINÄ-läpivalaisu

9-luokan oppilas tuli ohjaukseen ja oli ahdistunut, kun ei osannut päättää, hakeako autoalan perustutkintoon vai kokiksi? Keskusteluissa selvisi myös, että oppilas oli ruvennut empimään kokin koulutustaan, koska äiti ja sisko olivat sanoneet siellä olevan huonon palkan. Äiti oli ehdottanut hakeutumista autoalan koulutukseen.

Teimme kaksi Kipinä-harjoitusta. Toinen oli Kipinä-työvaatteet -harjoitus ja toinen Kipinä-läpivalaisu. Ensimmäisessä harjoituksessa oppilaani näki itsensä kokin asussa ja läpivalaisussa hän pääsi kokin jatko-opinto-kortilla eteenpäin. Oppilas eläytyi hienosti tehtäviin ja oli pois lähtiessään helpottunut. Hän hakee yhteishaussa kokin koulutukseen.

Opotunti - KIPINÄ-pizza

On aina haasteellista pitää opotunteja lukioasioista, kun osa porukasta on menossa ammatilliseen koulutukseen ja toinen puoli hakee lukioon. Nyt keksin ottaa Kipinä-pizzan avuksi. Kerroin oppilaille, että lukioon hakevat täyttävät ainevalintakortin ja ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat tekevät pizzan (Kipinä-pizza -harjoituksen). Eräs maahanmuuttajapoika alkoi hieroa vatsaansa ja sanoi: nyt onkin jo nälkä. Menemmekö oikeasti tekemään kotitalousluokkaan pizzaa? Kun selvisi, että kyseessä on pizza, jossa mietitään asioita, jotka ovat tärkeitä oppilaalle tulevassa työssä, meitä kaikkia nauratti. Oppilaat lähtivät mukavasti tekemään tehtävää ja se onnistui hyvin.

Yksilöohjaus - KIPINÄ-ajatukset

Oppilas tuli luokseni tuohtuneena ja vihaisena ja syynä olivat riidat kavereiden kanssa. Annoin oppilaalle tyhjän paperin ja pyysin häntä etsimään olotilaan sopivan musiikin. Tehtävänä oli kirjoittaa paperille kaikki ne asiat, joita hänen mielessään liikkuu soitettavan musiikkikappaleen aikana. Tavoitteena oli puhdistaa mieli kaikista negatiivisista ajatuksista. Oppilas kysyi, saako hän myös piirtää ja se sopi harjoitukseen oikein hyvin.

Seuraavaksi oppilas sai valita positiivisemman, voimia antavan musiikkikappaleen ja tehtäväksi tuli kirjata paperille kaikki ne asiat, jotka hänen elämässään on hyvin sekä muutokset, joita hän toivoo. Tehtävänä oli myös miettiä, mitä hän voi tehdä muutostoiveen eteen ja mistä huomaa, kun asiat ovat menneet toivottuun suuntaan?

Pyysin oppilasta arvioimaan tunnetilaansa asteikolla 0 – 10 (0 heikoin ja 10 paras) ennen harjoitusta ja harjoituksen jälkeen. Oppilas kertoi, että tunnetila oli -11 ennen harjoituksen aloitusta ja 7-8 harjoituksen jälkeen. Oppilas lähti tyytyväisenä takaisin oppitunnille.

Minna Kattelus - Uraohjaus

KIPINÄ-kauppa: www.minnakattelus.com

Ohjaajuuden kollegiaalinen jakaminen

Opinto-ohjaajille on erityisen mielekästä jakaa ohjaajuutta. He ovat innokkaita oppimaan uutta ja kehittämään omaa työtään ohjauksen eri alueilla. Tämän päivän sekä tulevaisuuden ohjauksessa pidän tärkeänä kollegiaalista ohjaajuuden jakamista. Meillä opinto-ohjaajilla on taitoa ja tietoa kullakin erilaisista ohjausmenetelmistä ja hyviksi havaituista työtavoista. On arvokasta jakaa osaamista kollegiaalisesti ja saada samalla vertaisen tuki. Kannustankin ohjaajia jakamaan omaa arvokasta osaamistaan.

Itselleni tulee usein tunne, että on pakko jakaa julkisesti jokin tärkeä ohjauskokemus tai -oivallus. Tämä on vienyt minut videoimaan ohjaskeskusteluja, kirjoittamaan blogia, tekemään KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortteja sekä KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortteja. Kipinä-uraohjauskoulutuksessa opinto-ohjaajat sanoivat, että kirjoita meille ohjauksessa käyttämiäsi tehtäviä ja kysymyksiä. Se, mikä minulla on pään sisällä, ei riitä jakamaan tehtäviä muille. Nyt olen kirjoittanut tehtäviä ja kysymyksiä ohjauskorteiksi kaikkien ohjauksen ammattilaisten saataville. Se tuo minulle iloa ja toivon, että se antaa iloa myös korttein käyttäjille.

Järjestämässäni ohjauksen ammattilaisten täydennyskoulutuksessa, Kipinä-uraohjauskoulutuksessa, tutustumme konkreettisesti vertaisuuden kokemukseen. Samaan kokemukseen, mikä ohjattaville syntyy, kun he ohjaavat toisiaan ja kirjoittavat toisilleen ohjauskarttoja eri teemojen ympäriltä. Vertaisohjauksessa kaikilla on jokin tärkeä tehtävä, mikä synnyttää aktiivista toimintaa, osallisuutta, vastuullisuutta ja puheensorinaa. Tämä sama kokemus minulla on vertaisohjauksesta nuorten ja aikuisten ohjattavieni kanssa. Kun parityöskentely ja vertaisohjaus käynnistyvät, olen aina vaikuttunut siitä, miten ihmisetä lähtevät ohjaamaan toisiaan heti niin vastuullisesti ja innostuneesti. Se vaatii kuitenkin selkeää ohjeistusta ja ohjaustehtävää.

Ohjaajuuden jakaminen ohjattaville – Vertaisohjaus

Monet opinto-ohjaajista tietävät kehittämäni Kipinä-uraohjausmallin, jossa yksi toteuttamismuoto on vertaisohjaus. Vertaisohjaus tapahtuu kuuden hengen pienryhmässä, jossa parityöskentelyssä tehdään ohjauskartat. Toinen ohjaaja toista ensin ja kirjoittaa vertaisohjattavan vastaukset tyhjälle A4-paperille, mistä syntyy lopputuloksena käsin kosketeltava Kipinä-kartta. Keskelle paperia tehdään Kipinä-ympyrä ja sen ympärille kartoitetaan ensin urasuunnitteluun vaikuttavat reunaehdot: arvosanatavoitteet/koulumenestys, suosikkiaineet, harrastukset, vapaa ajan tekemiset, työkokemus, mikä on tärkeää tulevassa työssä, vahvuudet ja kehitettävät puolet ihmisenä. Kipinä-ympyrään kirjoitetaan lopuksi jatko-opiskeluvaihtoehdot ja urakiinnostukset eli urasuunnitteluun liittyvä Kipinä: kiinnostava jatko-opintopaikka tai kiinnostava aine, mitä haluaa lähteä opiskelemaan. Tämän jälkeen tutkitaan sitä, miten reunaehdot tukevat jatko-opintotoiveita. Erityisen arvokasta vertaisohjauksessa on se, että vertaiset lähtevät työskentelemään vastuullisesti ja innostuneesti ja se, että he saavat kokemuksen myös toistensa urasuunnittelusta. Toisen ihmisen tarina auttaa ymmärtämään paremmin myös omaa tarinaa ja omaa urasuunnittelua.

Ohjaajuuden ja vertaisuuden jakaminen urasuunnittelussa on erittäin arvokasta.

Kipinä-uraohjausmalli on suunniteltu nuorten ja aikuisten uraohjaukseen ja uravalintojen tueksi. Malli on visuaalinen, osallistava, vastuullisuutta ja toimijuutta vahvistava ohjausmenetelmä. Lisäksi yksi tärkeä elementti mallissa on ulkoistaminen. Ohjattava pystyy katsomaan omaan urasuunnitelmaansa vaikuttavia reunaehtoja ja urakipinöitä kuin ulkopuolisin silmin, mikä lisää itseymmärrystä.

Olen ollut aina iloinen siitä, miten Kipinä-karttojen teko on onnistunut vertaisohjauksessa. Nyt olen kokenut ilon hetkiä vertaisten tehdessä toisilleen ohjauskarttoja muidenkin ohjausteemojen ympärillä. Olen antanut KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortit ryhmälle. Heijastin ensin valitsemani tehtävän projektorille kaikille pareille ensimmäiseksi tehtäväksi. Tämän jälkeen he saivat hakea ja valita uuden tehtäväkortin sitä mukaa, kun olivat valmiit. Parit tekivät toisilleen innoissaan ohjauskarttoja. Yksi poika tuli kysymään: ”Opo saisiko toisen paperin. Olen kirjoittanut jo tämän ensimmäisen paperin molemmin puolin täyteen ohjauskarttaa parilleni”. Koin äärimmäisen tärkeitä hetkiä, kun katsoin, miten osallisuus ja aktiivinen toiminta välittyivät ryhmästä.

Ohjaajuuden jakaminen huoltajille

Tärkeänä ohjauksessa pidän sitä, että ohjauksesta syntyy käsin kosketeltava lopputulos: ohjauskartta, jonka ohjattava voi saada mukaansa ja jatkaa keskustelua tämän pohjalta kotona yhdessä huoltajiensa kanssa. Ohjaajuuden jakaminen huoltajille on tärkeää, koska he tuntevat nuorensa parhaiten ja he ovat tukena nuoren urasuunnittelussa joka tapauksessa. Myös itse huoltajana kaipaisin tällaista mahdollisuutta.

Ohjauskartta

Visuaalinen ohjauskartta on ohjauksen konkreettinen lopputulos. Se auttaa palaamaan käsiteltyihin asioihin uudelleen ja antaa mahdollisuuden ohjaajuuden jakamiseen ystävien ja huoltajien kanssa. Ohjauskarttaa selkiyttää ja lisää itseymmärrystä. Se luo myös luottamusta omiin mahdollisuuksiin. Asiat ovat konkreettisesti nähtävillä paperilla. Tässä yhteydessä voisin kertoa pari esimerkkiä siitä, että myös ohjattava itse näkee ohjauskarttansa hyvin tärkeänä ohjausvälineenä.

Esimerkki 1: Yksi entinen ohjattavani tuli kertomaan minulle, että kun hän valmistautui pääsykokeisiin, hän piti ohjauskarttaansa pystyssä kirjahyllyssä. Hän kertoi saaneensa siitä uskoa ja voimia pääsykoeurakkaan. Hän sanoi, että se antoi myös luottamusta siihen, että hänen on mahdollista päästä omaan unelmaansa. Pojan unelma toteutui.

Esimerkki 2: Toinen entinen ohjattavani kertoi minulle tänä vuonna, että hän löysi vuonna 2010 kirjoitetun ohjauskarttansa. Kun hän katsoi ohjauskarttaa, hän hämmästyi siitä, että miten voi olla mahdollista, että kaikki asiat, jotka siinä olivat, ovat nyt hänen elämässään läsnä. Asiat olivat läsnä joko työssä tai vapaa-ajalla. Hän kertoi, ettei ollut vielä tuolloin abivuonna tajunnut kaikkea, mitä kartassa oli, mutta kuinka ollakaan, nyt ne olivat kaikki hänen elämässään. Vaikuttavaa oli se, että tämä ihminen oli kehystänyt ohjauskartan valkoisilla kehyksillä ja säilytti sitä asuntonsa seinällä. Hän tuli näyttämään kehystetyn ohjauskarttansa myös minulle.

Esimerkki 3.

Opiskelijapoika: ”Hei opo, olisko sulla hetki aikaa?”

”Haluaisin puhua yhdestä ystävästäni. Hän osallistuu tämän kevään yo-kokeisiin, mutta hänellä ei ole ollut yhtään motivaatiota lukea. Ystäväni ei tiedä, mihin hän hakisi opiskelemaan lukion jälkeen. Se on varmaan syy, miksi hänellä ei ole ollut lukumotivaatiota.”

”Ajattelin, että hänelle olisi hyötyä siitä sun Kipinästä. Siitä oli paljon hyötyä ainakin mulle.”

Opo: ”Olitko sinä yksilöohjauksessa vai vertaisryhmäohjauksessa?”

Opiskelijapoika: ”Minä olin vertaisryhmäohjauksessa.”

”Olisiko sulla nyt menossa niitä vertaisryhmiä? Ajattelin, että jos ystäväni pääsisi sellaiseen. Minä voisin tulla ohjaamaan häntä.”

Kollegiaalinen työnarvostus

Olen äärimmäisen ylpeä Suomen opinto-ohjaajista ja meidän kaikkien tekemästä arvokkaasta työstä. Se tunteen palo, innostus, uuden oppimisen halu ja kollegiaalisuus, mikä opinto-ohjaajista välittyy joka vuotisilla Opopäivillä, on kaunista. Se vie meidät sadat opot joka vuosi tapaamaan toisiamme vaikka merelle, vuoden 2018 opopäiville!

Kirjoittanut: Minna Kattelus

KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortit sekä KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortit ohjauksen ammattilaisille Kipinä-nettikaupasta www.minnakattelus.com

Kipinä-uraohjauskoulutus ohjauksen ammattilaisille www.minnakattelus.com

Sain sähköpostiviestin itselleni tuntemattomalta yritykseltä pari viikkoa sitten. Yrityksen edustaja kertoi, kertoi, että he olivat lukeneet blogejani ja kysyivät haluanko minä kirjoittaa blogin, jossa mainitsisn heidän yrityksensä tuotteita. Olin tietenkin otettu tästä yhteydenotosta. Samalla minulle tuli konkretiaksi se, että nykypäivän työelämässä oikeasti etsitään ja löydetään osaajia niin somesta kuin blogikirjoitustenkin takaa. Minun ensi reaktioni oli se, että ilman muuta haluan auttaa tätä yritystä tuomaan esille tuotteitaan. Ajatuksiini tuli myös facebook-ryhmä Yrittäjästä yhdessäonnistujaksi. Me voimme auttaa toinen toisiamme onnistumaan. Yrittäminen vaatii paljon tahtotilaa, sinnikkyyttä ja ahkeruutta eikä ole helppoa miettiä: miten markkinoida ja miten saada asiakkaat yrityksen tuotteen tai palvelun äärelle.

Minä tein päätöksen auttaa Color4Care-yritystä markkinoimaan tuotteitaan. Sain testaukseen polvitukisukat. Valitessani tukisukkien väriä, huomasin ilokseni, että niitä oli tarjolla kymmeniä eri värejä ja kuoseja. Löytyi perusvärejä, mutta myös kirkkaita ja hauskoja kuoseja. Minä otin koekäyttöön perinteiset mustat, jotka sopivat yhteen tyypillisten työvaatteideni kanssa. Pystyin testaamaan sukkia seisomatyössä, koska minulla on työhuoneessani sähköpöytä. Olen kyllä huomannut, että seisominen korkokengillä tuntuu välillä jomotuksena pohkeissa tai jalanpohjissa.

Testasin Color4Care tukisukkia viikon ajan ja voi miten ihana keveyden tunne jaloissani oli vielä työpäivienkin jälkeen. Lähtiessäni illalla lenkille tuntui kuin jalat eivät olisi olleet töissä lainkaan. Kiitos Color4Care tukisukat! Nyt on tullut into kokeilla myös värikkäitä työkenkiä tai työsandaaleja. Miltähän työpäivä tuntuisi niiden kanssa? Pidänkin peukkuja, että saisin valita testaukseen jotkut ihanat työkengät upealla kuosilla. Valinnanvaraa kun on riittämiin ja moneen makuun!

Olen vaikuttunut siitä, että hoitoalan ammattilaisille on tarjolla tuotteita, joissa on monipuolinen valikoima eri väri- ja kuosivaihtoehtoja. Huomasin, että Color4Care myi paljon erilaisia tuotteita. Sieltä voi löytää jopa perheen pikkuväelle synttärilahjoja. Minun silmäni osui heti tähän tuotteeseen: Barbo Toys Barbapapa -lääkärilaukku.

Color4Care-tuotevalikoima ja Kipinä-uraohjaus jakavat samoja arvoja. Yksi niistä on visuaalisuus. Visuaalisuus on ilo silmälle työvaatteissa ja ohjauksessa visualisointi tuo selkeyttä ja konkreettisen lopputuloksen, visuaalisen ohjauskartan.

Väriä ja iloa sinun kevääseesi! Onnistutaan yhdessä!

Kirjoittanut: Minna Kattelus - Uraohjaus

www.minnakattelus.com

KIPINÄ-pienryhmäohjaus yläkoulussa

Käytin Kipinä-mallia pienryhmäohajuksessa 8. luokkalaisten kanssa keväällä 2016. Ryhmässä oli 2, 4 tai 6 oppilasta sen mukaan, miten sain ryhmät järkevästi muodostettua niin, että otin huomioon myös oppilaiden toiveita. Ryhmien muodostaminen oli näppärää merkitsemällä ryhmät eri väreillä kaikkien 8.luokkalaisten nimiluetteloon. Pidin tärkeänä myös oppilaiden toiveiden huomioimista, koska en halunnut että esim. joku aikaisemmin toista oppilasta kiusannut henkilö sattuisi samaan ryhmään. Lisäksi halusin varmistaa sitä, että keskustelua syntyisi. 8. luokkalaiset ovat aika arkoja kertomaan henkilökohtaisia asioita, koska toisten hyväksynnän hakeminen ja kaveriporukkaan kuuluminen ovat niin ajankohtaisia kehitysvaiheita. Tämän takia myös päätin, että numerotavoitteet ja kehitettävävät asiat käydään läpi sitten 9. luokalla henkilökohtaisessa ohjauksessa.

Toteutin kaikki pienryhmät muiden oppituntien aikana sen jälkeen, kun olin esitellyt ideani opettajien kokouksessa. Järjestin myös tapaamiset niin, että samalta opettajalta ei ole monta kertaa useita oppilaita pois tunneilta. Sainkin pienryhmäohjaukseen koulussamme innostuneen vastaanoton. Opet nappasivat hyvin ajatuksen siitä, miten tärkeää vertaistuki on.

Toteutin pienryhmät ennen kahdeksannen luokan TET-jaksoa, joten oli luontevaa lisätä Kipinään kohta ”TET-suunnitelma”. Tästä konkreettisesta kohdasta syntyikin osassa ryhmistä eniten keskustelua kun oppilaat alkoivat antaa TET-paikkavinkkejä toisilleen. Ryhmien keskustelussa oli suuria eroja etenkin kohdan ”Vahvuuksia ja hyviä puolia ihmisenä” – teeman osalta. Osalle ryhmistä oli hyvin helppoa miettiä vahvuuksia, kun taas osa ryhmistä tarvitsi paljon apua. Tämän takia otinkin avuksi Duunikoneen ammatinvalintatestin, jossa tulee esille asioista joita voi lisätä sekä tähän kohtaan että ”Tärkeää tulevassa työssä” -kohtaan. Nyt kun sain KIPINÄ-uraohjauskoulutuksessa apulistat näihin kohtiin, voi olla että jatkossa jätän Duunikoneen pois. Sen tekeminen vaatii kuitenkin aikaa, jota ei oikein voi venyttää yli 60 minuutin. Aikaa pienryhmän ohjaukseen käytin 45-60 minuuttia/ryhmä.

KIPINÄ-uraohjauskoulutuksesta sain muitakin tärkeitä vinkkejä siihen, miten voin ohjata oppilaita tekemään tarkentavia kysymyksiä. Lisäksi jatkossa pyydän 8. luokalla oppilaita ottamaan kuvan omasta paperistaan ja näyttämään sen kotona (kerroin nyt 8. luokan vanhempainillassa pienryhmäohjauksesta). 9. luokalla puolestaan annan henkilökohtaisen ohjauksen päätteeksi paperin mukaan ja otan siitä itselleni kuvan.

8. luokan pienryhmät olivat erilaisia, eikä mielestäni haitannut se, jos jossain ryhmässä keskustelu painottui vahvuuksiin, toisessa sen miettimiseen mikä olisi tärkeää tulevassa työssä tai siihen mitä työkokemusta heillä jo oli, tai TET-suunnitelmaan. Tärkeintä mielestäni oli saada oppilaat pohtimaan näitä asioita ja innostumaan 9. luokalla lähestyvästä jatko-opintojen/ammatinvalinnasta. Tämä tietysti liittyy siihen, että jatkan ohjausta pienryhmätapaamisen pohjalta jokaisen 9. luokkalaisen kanssa.

Oppilailta kysyin suullista palautetta heti pienryhmätapaamisen jälkeen ja sain kommentteja: ”Hauskaa, ihan erilaista kun luulin – kun ohjattiin toisiamme.” – ”Mukavaa, kyllä näitä kantsii järjestää.” – ”Vaikeeta miettiä tämmöisiä.” – ”No ei tästä ainakaan haittaa ollut. – Tää on uusi juttu .”

Itselleni jäi olo, että sain ihan eri tavalla kontaktia myös 8. luokan oppilaisiin, jotka yleensä jäävät sivuun 7. luokan ja 9. luokan ohjausten takia. Nyt ysien kanssa, kun olen jatkanut siitä, mihin pienryhmässä jäätiin. Huomaan monen oppilaan olevan ”otettuja” siitä, mitä kaikkea heidän Kipinässään lukee ja miten asiat yhdistyvät toisiinsa. Ihmisenä olemisen voimat on hieno lopetus!

Kirjoittanut: Leena Saavalainen – oppilaanohjaaja


KIPINÄ-yksilöohjaus yläkoulussa

Opiskellessani opoksi, minulla oli mahdollisuus osallistua Vance R. Peavyn kurssille, jossa Peavyn toiminta teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Wau, muistan ajatelleeni. Tuollaista ohjauksen pitäisi olla, ajattelin. Peavy käytti ohjaustilanteissa visuaalisuutta ja ulkoistamista. Opokoulutukseen ei kuitenkaan sisältynyt luovia menetelmiä, mikä oli sääli. Kun Minna kehitteli Kipinä-uraohjausmallin, innostuin siitä heti täysillä. Vaikka olin käynyt oppilaan kanssa samoja asioita ohjauksessa lävitse jo ennen Kipinämallin käyttöönottoa, niin jäin monta kertaa miettimään, mitä oppilaalle jää käteen ohjauksesta. Ohjaustilanteet olivat ehkä liikaa opopainotteisia ja kaipasin usein” kättä pidempää” ohjaukseen.

Kipinä-malli mullisti tapani toimia ohjaajana ja antoi itsellekin ihan uuden kipinän tehdä opon työtä. Parasta mallissa on se, että oppilaan koko elämäntilanne huomioidaan; harrastukset ja vapaa-aika, tavoitteet, vahvuudet ja kehitettävät asiat, odotukset/toiveet tulevasta työstä. Aikaisemmin ohjaustyössä oppilaan muu elämä tuli sivuutettua ja keskityttyä ehkä liikaakin koulumenestykseen. Kipinä-mallia käytettäessä koen olevani tasavertainen toimija oppilaani kanssa. Me yhdessä teemme visuaalista karttaa, mutta oppilas on pääroolissa. On kyse hänen elämästään ja suunnitelmistaan. Mallin kautta työni opona on selkiytynyt. Otan kopion itselleni Kipinä-kartasta ja palaan siihen 9-luokalla, jolloin tarkastelemme oppilaan kanssa, miten hänen tavoitteensa ja suunnitelmansa ovat muuttuneet. Hämmästyttävää kyllä 8-luokalla tehty Kipinä-uraohjaussuunnitelma on pysynyt usein samana. Vain 10 % nuorista muuttaa suunnitelmiaan, vaikka tavoitteena ei olekaan ”pysyvän” suunnitelman tekeminen. Luulen, että oppilaat alkavat prosessoida ja miettiä tulevaisuuttaan saatuaan visuaalisen kartan sen hetkisestä tilanteestaan. Samalla nuori usein keskustelee myös kotona jatkosuunnitelmistaan, jolloin hän myös sitoutuu paremmin suunnitelmansa toteuttamiseen. Jos oppilaan suunnitelmat ovat muuttuneet, oppilas pystyy kertomaan, mitä hän haluaa ja minne hän on hakeutumassa. Tämäkin kertoo siitä, että hän on oikeasti miettinyt asioita ja ottanut selvää asioista.

Käytän ohjauksessa apuna ammatinvalinta.fi sivuston kortteja, jossa on erilaisia luonteenpiirteitä ja vahvuuksia. Tämä helpottaa nuorta nimeämään paremmin vahvuuksiaan ja kehitettäviä puoliaan. 9-luokalla täydennämme karttaa mm. vahvuuskorttien avulla. Samalla katsomme, miten oppilaan tavoitteet esim. keskiarvon suhteen ovat toteutuneet ja oppilas tekee uudet tavoitteet 9-luokalle. Olen saanut oppilailta hyvää palautetta Kipinä-uraohjausmallista. Yhdessä visualisoiden myös hiljaisen/ujon oppilaan on helpompi tuottaa jatkokoulutussuunnitelma. Ohjaajana voin käyttää luovuutta keskusteluissa; metaforia, ihmekysymystä jne. Haluan välittää oppilaalle tunteen, että kaikki on mahdollista. Ihanaa on myös se, että oppilaalle on Kipinä-uraohjausmallia tehtäessä todella helppo antaa positiivista palautetta liittyen esimerkiksi hänen harrastuksiinsa tai vahvuuksiinsa. Paras palkinto ohjaustilanteen jälkeen on se, kun oppilas lähtee ohjauksesta innostuneena ja selvästi uutta virtaa saaneena. Silloin opokin saa uutta puhtia ja energiaa työhönsä. J

Kirjoittanut: Päivi Tapaninen – oppilaanohjaaja

KIPINÄ-pienryhmät yläkoulussa

Käytin Kipinä-uraohajusmallia 8. luokan oppilailla. Oppilaita oli parillinen luku ja he saivat valita parinsa itse. Oppilaat olivat saaneet valita myös istumapaikkansa itse. Mikäli työskentely sujuu ja kukaan ei jää yksin, en yleensä puutu istumapaikkoihin.

Lämmittelytehtävänä oli KIPINÄ-nimitarina siten, että jokainen laittoi kaikki etunimensä paperilappuselle ja kirjoitti myös mahdollisen muun nimensä (mitä vanhemmat olivat ajatelleet). Esittelin oman versioni tehtävästä. Myös kutsumanimet laitettiin paperille. Oppilaat kertoivat pareittain nimitarinansa, siis toisilleen, ei koko luokalle. Toimi hyvin ja minuakin joku kutsui vanhalla lempinimelläni Nikki. He hee!

Kipinä-paperit jaoin pareille ja kerroin yhteisesti Kipinän idean. Oppilaat aloittivat työskentelyn välittömästi toisiaan haastatellen ja muistiin kirjaten. Sovittiin että pääkipinä laitetaan, mikäli mahdollista ja lopuksi voimasydän. Luin Kipinä-tarinan ja tarinan pohjalta noussut visio kirjattiin muistiin. Kotitehtävä jätettiin tekemättä. Siihen palataan Kipinä-pienryhmässä myöhemmin lukukauden aikana.

Havaintoja: Tytöt haastattelivat ohjeen mukaan toisiaan vuorotellen ja kirjasivat ylös. Pojat keskustelivat joustavammin ja heidän haastattelunsa ja kirjaamisensa hoituivat luontevasti vuorotellen kohta kohdalta.

Mukava tekemisen meininki oli molemmissa 8. luokissa ja homma pysyi oppitunnin (45 min) mittaisena. Yksi oppitunti oli juuri sopivan mittainen kaseilla.

Ysi-luokilla olen aloittanut yksilöhaastattelut ja käytän tuota Kipinä-karttaa heidän ajatustensa koonnissa.

Kirjaamme Kipinässä mukana olevat reunaehdot ja koulutoiveet eli urakipinät.

Pohdimme lisäksi:

Mitä mahdollinen kotoa eri paikkakunnalle opiskelemaan muutto tarkoittaa.Miltä mahtaisi tuntua asua toisaalla, kun kaverit ja kotiväki ovat parinkin sadan kilometrin päässä.Mitä asuminen, opiskelu ja matkustaminen tulevat maksamaan ja mistä rahat näihin.Pohdimme valintaperusteita ja oppilaan omaa suoriutumista hakuprosessissa.Kirjaamme myös tavoitteen/tavoitteet näkyviksi Kipinä-karttaan.

Oppilas sai kopion tai hän otti puhelimen kameralla kuvan Kipinä-kartasta. Sovimme muutamien nuorten kanssa, että jatkamme prosessia. Joidenkin kanssa tapasimme useampaan kertaan ja huoltajakin oli muutamissa mukana. Joillekin oppilaille annoin kotitehtäväksi keskustella asiasta kotiväen kanssa.

Toistaiseksi Kipinä-kartat ovat minulla, mutta annan ne kyllä myöhemmin takaisin oppilaille itselleen.

Kirjoittanut: Aini Rouhiainen – oppilaanohjaaja

KIPINÄ-ryhmät lukiossa

Tässä on vähän tekstiä Kipinä-ryhmistäni. Perustin ryhmät vain yhtä tapaamista varten, sillä painotan lukion pienryhmäohjauksen lukion kakkosvuodelle. Teimme ryhmässä Kipinä-vertaisohjauskeskustelun ja jokainen sai sen pohjalta piirretyn oman Kipinä-kartan.

Jaoin abit kuuden hengen ryhmiin ajatellen jo vähän etukäteen pareja. Jaoin opiskelijat pääsääntöisesti niin, että heillä oli samaan aikaan hyppytunti, jolloin pidimme ryhmän. Erityisopiskelijan laitoin ryhmään, jossa tiesin olevan vain opiskelijoita, jotka osaavat suhtautua häneen ymmärtävästi. Laitoin ryhmiin opiskelijoille kavereita, mutta en kokonaisia kaveriporukoita. Käytin myös intuitiota ja opiskelijatuntemustani. Viime keväänä minulla oli kakkosille pienryhmä, joten tiesin kaikkien aikaisempaan ryhmään osallistuneiden opiskelijoiden olevan kykeneviä ja innokkaita vertaispienryhmätyöskentelyyn, jaoin siis jokaiseen pienryhmään edellisen kevään pienryhmäläisiä.

Pidimme tapaamiset neuvotteluhuoneessa, jonka sisustin kynttilöillä ja liinoilla kivaksi. Jaoin pitkän neuvottelupöydän kahdeksi pienemmäksi pöydäksi, jotta opiskelijoille jäi enemmän tilaa. Toin tilaan fläppitaulun ja musiikkisoittimen sekä himmensin valoja. Laitoin saataville värikyniä ja paperia. Aloitin ryhmän tapaamisen esittelemällä kipinä-mallin fläppitaululla. Sitten jokainen sai kipinämallin ohjeet ja siihen liittyvät liitteet itselleen ja laitoin taustamusiikin soimaan ja nuoret alkoivat keskustella ja kirjoittaa toisilleen Kipinä-karttoja. Lopuksi ohjaajana toimiva opiskelija veti voimalinkit kipinään ja varakipinään kertoen miten voimalinkit yhdistyvät niihin hänen mielestään.

Vuoro vaihtui kun parista ensimmäisen Kipinä-kartta tuli valmiiksi ja ohjaajasta tuli ohjattava. Osa pareista oli nopeampia kuin toiset. Nopeat parit joutuivat odottelemaan lopussa enemmän. Kun Kipinät valmistuivat, parit kiittivät toisiaan, sitten he kirjoittivat sydämeen omat vahvuudet ja sen jälkeen täytimme vielä opon lukeman Onni-tarinan pohjalta kipinän viimeisen osan, eli mitä alkaisi tehdä, jos saisi miljonääri Onnin rahoituksen oman kipinän toteuttamiseen. Sitten jokainen esitteli oman kipinänsä ja opo antoi positiivista palautetta ja läksyt.

Huomasin, että 60 min ei riitä alkuunkaan. Ensimmäisen ryhmän kanssa tapasimme ensin 60 min ja toisen kerran 30 min, jolloin kävimme yhdessä kipinät läpi ja kaikki saivat kotitehtävät opolta. Muiden ryhmien kanssa varattiin heti alkuun 90 min aikaa ja se riitti paremmin. Muistaakseni viimeisen ryhmän kanssa meni melkein 120 min, joten pitäisin itse 90 min tapaamista miniminä.

Ryhmät toimivat hyvin. Erityisnuoren, jolle käsin kirjoittaminen on työlästä, ohjatessa toimin itse kirjurina. Näin hän sai keskittyä kysymään ja auttamaan toista opiskelijaa. Muuten nuoret saivat tehtävän tehtyä itse. Nuorten palaute oli positiivista, mutta heitä häiritsi se, että ensimmäisissä ryhmissä tuli kiire, koska olin varannut liian vähän aikaa. Ylipäätään opiskelijat halusivat tehdä tehtävän kunnolla. Opiskelijat olivat innokkaita ja kaikki halusivat kokeilla Kipinää. Kukaan ei valittanut mistään muusta kuin siitä, että tuli kiire. Ylipäätään he tykkäävät pienryhmistä ja viime kevään pienryhmätyöskentelyssä (tapasimme 5 kertaa) ainut negatiivinen palaute oli, että he olisivat halunneet lisää tapaamisia. Tällä kertaa osa oli jo syksyllä kysellyt saadaanko pienryhmäohjausta abivuonna, joten ennakkokäsitys on ollut myös opiskelijoilla positiivinen. He myös olivat valmiita varaamaan ohjaukseen aikaa, eikä kukaan valittanut menetetyistä oppitunneista tai siitä, että joutuivat olemaan koulussa pidempään. Yksi asberger-nuori tosin hermostui, koska hän ei tiennyt ehtiikö koulukuljetukseen. Silloin lopetimme tapaamisen ja sovimme uuden tapaamisajan, jolloin teimme harjoituksen loppuun. Myös hiljaiset opiskelijat ja erityisnuoret näyttivät viihtyvän ryhmässä.

Loppukeskustelut olivat todella antoisia ja rehellisiä. Osa puhui selvästi ensimmäistä kertaa joistain unelmista ja heitä punastutti tai jännitti, mutta ryhmän tuki tuntui hyvältä. Uskon, että ryhmäläiset uskalsivat puhua ajatuksistaan ryhmässä, koska oli ensin saanut puhua yhdelle ihmiselle.

Annoin kaikille abeille tilaisuuden varata henkilökohtaisen opoajan Kipinä-vertaisryhmäohjauksen lisäksi, mutta melko vähän varauksia on tullut. Uskon, että Kipinä-vertaisohjaus voi hyvin resursoituna ja ohjattuna korvata yksilöohjausta ainakin osalla opiskelijoista. Olen nyt keskittynyt yksilöohjauksessa enemmän opiskelijoihin, joilla on erityistarvetta tai jotka ovat itse hakeutuneet ohjaukseen. Koen, että ohjausresurssia on voinut Kipinä-vertaispienryhmäohjauksen ansiosta kohdentaa paremmin. En tiedä ovatko opiskelijat tehneet läksyksi antamiani tehtäviä, mutta kaikki suhtautuivat läksyihin positiivisesti.

Ohjaajana vaikeinta oli jättäytyä itse taka-alalle. Kun olen laittanut tilan valmiiksi ja ohjeistanut opiskelijat kunnolla, he alkavat tehdä ohjausta, eikä minua tarvita koko ajan. Yritin tietoisesti pysyä sivummalla, jotta nuoret voivat saada auttamisen kokemuksen. Se oli vaikeaa mutta palkitsevaa.

Kipinä-ryhmät ovat kuin hengähdyshetkiä tai keitaita kiireen keskellä. Ohjaajana voin hetken nauttia työni hedelmistä ja seurailla sivusta kuinka nuoret ottavat vastuun itsestään ja toisesta. Kokemus osallistumisesta ja osallistamisesta tulee Kipinä-ryhmässä todella konkreettiseksi.

Muuta mitä huomasin, oli että musiikkivalinta vaikuttaa opiskelijoiden keskusteluun. Laitoin ensin soimaan rentoutuslistan, mutta keskustelu alkoi edetä todella hitaasti. Laitoin sitten soimaan pääasiassa instrumentalia Airia ja sain opiskelijat keskustelemaan vilkkaammin. Myös Amelie-elokuvan instrumental-musiikki toimi. Liian rauhallinen tempo ei sovi taustalle. Ei myöskään musiikki, joka herättää liikaa huomiota. Äänen voimakkuus piti laittaa yllättävän ylös, sillä liian hiljainen musiikki aiheutti hiljaisia hetkiä, jolloin mikään pari ei puhunut mitään.

Kiitos vielä kerran KIPINÄ-koulutuksesta! Sain itselleni paljon. Lukiolaisten Kipinä-ryhmät toimivat hyvin ja sekä nuoret että minä olimme innostuneita. Säästin myös arvokasta aikaa ja sain nyt paremmin keskityttyä tiettyihin ohjausprosesseihin.

Kirjoittanut: Emmiina Tuutti – opinto-ohjaaja


Kiitos paljon tämän blogin KIPINÄ-käyttökokemusten kirjoittajille: Leenalle, Päiville, Ainille ja Emmiinalle!

Kiitos, että halusitte jakaa arvokasta ohjaajuuttanne kaikkien käyttöön!

Terveisin, Minna Kattelus

www.minnakattelus.com


Jos sinulle lukijana heräsi mielenkiinto kirjoittaa käyttökokemuksiasi Kipinä-korteista tai Kipinä-uraohjauksesta yksilöohjauksessa ja vertaispienryhmässä, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: minna.kattelus.opo@gmail.com

Käyttökokemuksia – apukysmyksiä:

Miten olet käyttänyt Kipinä-kortteja?

Miten olet toteuttanut Kipinä-yksilöohjausta?

Miten olet toteuttanut Kipinä-ryhmiä?

Miten olet muodostanut ryhmät?

Mitä niissä tapahtuu? Miten etenette?

Miten ne ovat mielestäsi toimineet?

Miten olet itse kokenut?

Mitä opiskelijat ovat sanoneet?

Mikä on ollut parasta?

Kipinä-uraohjausryhmät ovat olleet kuin… Perustele.

Kipinä-yksilöohjaus on ollut kuin… Perustele.

Kipinä-kortit ovat olleet kuin… Perustele.

Muuta mitä?

Sydämellinen kiitos Aira, Hanna, Kati, Lauri, Minna, Nina, Tiina, Tove ja Sonja!

Te kaikki olette tehneet mahdolliseksi tämän ikimuistoisen ensimmäisen Kipinä-uraohjauskoulutuksen. Olette olleet ensimmäiset osallistujat suunnittelemassani ja järjestämässäni koulutuskokonaisuudessa. Tiedän, että tulen muistamaan teistä jokaisen aina. Teidän kanssa olen saanut kokea innostuneen, voimauttavan, iloisen, hyväksyvän ja rakkaudellisen ilmapiirin. Lähtiessäni pois koulutuspäivistä olen kokenut suurta kiitollisuutta teistä ja teidän kanssanne viettämästäni ajasta. Te olette tehneet minun unelmani todeksi. Kiitos!

Sinulle,

Toivon sydämestäni, että Kipinä-uraohjauskoulutus on antanut sinulle jotain arvokasta. Tavoitteenani on ollut antaa sinulle ohjauksellisia työvälineitä, mutta myös voimavaroja henkilökohtaiseen elämääsi. Oman itsen kautta pohditut tehtävät antavat parhaan tarttumapinnan sekä mahdollisuuden omaan luovuuteen ja tehtävien kehittelyyn. Olen ilokseni huomannut, että olet ideoinut ja kehittänyt koulutuspäivien aiheiden tiimoilta erilaisia tehtäviä ja toimintatapoja omaan työhösi. Se on arvokasta.

Toivon sinun elämääsi paljon rakkautta, terveyttä ja iloa.

Lisäksi haluan antaa sinulle lahjaksi aikaa ja sydämen, joka mitään ei pelkää.

Sinä olet arvokas ja taitava!

Minna Kattelus

4-minnan-puhe-24-paivan-naururyhmakuva-ruusut-kadessa4-ryhmakuva

Palautteita koulutuksesta:

Kipinä-uraohjauskoulutus on ollut kuin lottovoitto. Kun ilmoittauduin koulutukseen, tunsin ohjauksen työkalupakkini melko tyhjäksi. Nyt se on täynnä erilaisia toimintamalleja ja ideoita – se suorastaan ylipursuaa! Koulutus oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut – uniikki laatuaan.

Sopivan kokoisessa ryhmässä on jaettu erilaisia ideoita ja ajatuksia, päästy kokeilemaan ohjauksen työmenetelmiä käytännössä. Kun kokeilee itse, on valmiimpi kokeilemaan menetelmiä myös nuorten kanssa.Koulutuksen eri aihekokonaisuudet olivat ajankohtaisia. Erittäin onnistunutta oli myös se, että vierailijat toivat oman asiantuntijuutensa kautta uusia näkökulmia ohjaukseen. Jokainen koulutuspäivä oli hyvin suunniteltu kokonaisuus. Koulutuspäivien aikana oli mahdollista pysähtyä oman itsen ääreen. Jokaisen koulutuspäivän jälkeen oli hyvin innostunut olo, jaetut kokemukset ja menetelmät olivat jo muhimassa omaa käyttöä varten. Joskus tuntui kiireeltä, olisi ehkä halunnut pysähtyä joidenkin asioiden äärellä pidempään. Koulutuspäivät olivat myös erittäin tunteikkaita. Näin jälkeenpäin ajatellen, kävin melkoisen tunnekirjon läpi jokaisena koulutuspäivänä – nauroin ja vuodatin myös kyyneleitä.

Kokonaisuus oli erittäin toimiva ja monipuolinen, suorastaan täydellinen! Otit meidät huomioon niin koulutuksen sisällön puolesta kuin kaiken sen tarjoilunkin! Koskaan en ole koulutuksissa vastaavaa kokenut tai saanut! Päällimmäinen fiilisi on innostunut! Sain kipinän. Iso kiitos Minna, sinä sait minut innostumaan ja näkemään ohjauksen moninaisuuden! Koulutuksen aikana opin paljon myös itsestäni ohjaajana. ”Liukuhihnatyö muuttuu ohjaustyöksi!” Nina Salmi


Kipinä-uraohjauskoulutus on rakennettu taitavasti narratiivisen-, ratkaisukeskeisen-, sosiodynaamisen- kognitiivisen- ja psykodynaamisen ohjausteorioiden ympärille. Erityisesti näiden ohjausteorioiden vieminen käytäntöön toiminnallisiksi menetelmiksi antaa ohjaajalle mahdollisuuden tehdä uravalmennusta toisin.

Kaikissa näissä ohjausteorioissa on yhteisiä piirteitä, mutta niissä on myös selkeitä painotuseroja. Uraohjausta tekevällä opinto-ohjaajalla on koulutuksen jälkeen hyvin monimuotoinen työkalupakki erilaisista käytännön menetelmistä, jotka perustuvat ohjausteorioihin. Teimme ja kokeilimme kaikki harjoitteet itse. Näin niitä on helppo viedä joko suoraan käytäntöön tai muunnellen ohjattavan kulloisiin tarpeisiin. Lähipäivien välillä menetelmiä oli mukava kokeilla omien ohjattavien nuorten ja aikuisten kanssa ja huomata, että ne toimivat erittäin hyvin.

Kipinä- uraohjauskoulutuksen aikana jokainen meistä teki oman ohjauskartan. Minä kokeilin ja muokkasin omaani lähes vuoden. Ohjauskartan avulla on mahdollisuus tutustua Ohjaamon nuoriin ja aikuisiin (15 – 29-vuotiaiden) ohjattaviin kokonaisvaltaisesti. Nuoret ovat pitäneet ohjauskartasta ja heidän osallisuutensa sen kehittelemiseen on ollut tärkeää.

Iso Kiitos Minnalle ja kurssikavereille!! Kati Pakarinen


Kipinä-uraohjauskoulutus on ollut minulle kuin löytöretki uuteen maailmaan. Olen löytänyt itsestäni ja työstäni uusia ajatusmalleja ja työtapoja, jotka kantavat vielä pitkälle. Mielenkiintoista tässä on ollut että kaikki on tapahtunut lyhyessä ajassa. Löytöretkeksi tätä voi myös senkin takia, että sain koulutuksen kautta uusia tuttavuuksia. Eniten Kipinä-uraohjauskoulutus on merkinnyt kokemusten ja työmenetelmien jakamista. Huumoria ja leikkimielisyyttä ei suinkaan unohdettu. Kipinä-uraohjauksen ansioista ohjausfilosofiani on siirtymässä arvosanakeskeisyydestä ohjattavan itsetuntemuksen ja kiinnostuksenkohteiden havainnointiin. Haaveista, unelmista ja niiden tavoittelusta puhutaan liian vähän ohjauksessa. En toisaalta osaa sanoa onko ohjauksen koulutuksen sisältö tässä suhteessa muuttunut tänä päivänä. Minnan uraohjaus-videoista ja Lukiosuunnan tehtävistä on ollut apua ja niiden kautta hakeuduinkin alunperin koulutukseen. Lähdin perjantaina koulutuksesta energisenä ja täynnä uusia ideoita eikä pitkä päivä painanut hartioita. Aikaa olisi voinut olla enemmän, mutta toisaalta johonkin se raja on vedettävä. Tapaamme seuraavan kerran helmikuussa 2017 Jyväskylän opopäivillä ”Kipinän hetkessä”. Lauri Lehikoinen

Kipinä-uraohjauskoulutus on ollut kuin yllätyksiä täynnä oleva löytöretki. Lähdin matkalle mieli avoimena, tietämättä, mitä odottaa. Matkalla tapahtui paljon kaikenlaista. Oli hienoja kohtaamisia, keskusteluja, pysähtymistä. Oli myös yllätyksiä, vahvoja tunteita, iloa, naurua, jännitystäkin. Löysin uusia asioita itsestäni, työstäni ja elämästä. Vaikka matka ei ollut aivan kevyt, lähtisin sille uudestaankin.

Minulle Kipinä-uraohjauskoulutus on merkinnyt mahdollisuutta pysähtyä pohtimaan omaa työtä ja elämää, ajoittain erittäin syvälliselläkin tasolla. Koulutuksesta olen saanut uusia ideoita omaan työhöni ja rohkeutta kokeilla uusia asioita. Koulutus on antanut minulle myös lisää luottamusta itseeni ohjaajana. Löysin koulutuksen aikana tietyllä tapaa itseni ohjaajana. Arvostan itseäni ja omaa tapaani tehdä työtä aikaisempaa enemmän. Näen myös mahdollisuuksia kehittyä.

Sain Kipinä-uraohjauskoulutuksesta eväitä myös omille urapohdinnoilleni. Koulutukseen sisältyneen henkilökohtaisen valmennuksen kautta sain selvennettyä omia ajatuksiani tulevaisuuden urapoluistani ja sitä kautta myös nykyinen työ tuntuu merkityksellisemmältä. Löysin kipinän.

Parasta koulutuksessa on ollut taitavien kouluttajien lisäksi innostunut ja motivoitunut ryhmä, jonka kanssa oli antoisaa ja mielenkiintoista jakaa ajatuksia, kokemuksia ja ideoita.

Vaikka koulutuksen aikana kulkemani matka ei ollutkaan helppo, olen iloinen, että jatkoin koulutuksen loppuun asti. Opin paljon itsestäni. Kiitos, Minna, kaikesta tuesta!


Mitä Kipinä-uraohjauskoulutus on sinulle merkinnyt ja antanut? Voimauttanut, pistänyt ajattelemaan työni lisäksi myös omaa elämää uudesta valosta. Uusia vinkkejä omaan työhön. Kokemusten vaihtoa muiden erilaisissa paikoissa työskentelevien ohjausalan ammattilaisten kesken.

Toimivat jutut ja kehitettävät palat? Se, että oli vieraileva asiantuntija puolet koulutuspäivästä ja puolet päivästä Minna Kattelus sekä oma ryhmä oli kaikista toimivin päivä. Näin pystyttiin käsittelemään samaa teemaa aamu – ja iltapäivässä.

Mitä kertoisit koulutuksesta muille? Hyvä koulutus, antoi eväitä ohjaajana toimimiseen. Sai hyvin käytännön vinkkejä ja toisaalta myös henkilökohtaista ohjausta. Monia käsiteltyjä asioita voi hyödyntää käytännön työelämässä.

Ihanan monipuolinen ryhmä ja ennen kaikkea aivan mahtava ryhmänhenki! Sai käytännön tietoa ohjausalalla toimimisesta muuallakin kun omalla kouluasteella.

Mikä on päälimmäinen fiilis? Millä fiiliksellä lähdit koulutuksesta? Päälimmäinen fiilis oli hämmentävä. Joka kerralta jäi paljon ”sulateltavaa” asiaa, joihin voi paremmin perehtyä työtä suunnitellessaan ja sitä tehdessään. Tove Asplund


Lähdin Kipinä-uraohjauskoulutukseen innokkaana ja uusia toimintatapoja tai näkökulmia omaan oppilaanohjaajan työhön odottaen. Koulutus on vastannut näihin odotuksiin. Koulutuksen lähipäivät ovat olleet tiiviitä asiakokonaisuuksia, joihin etätehtävät ovat saumattomasti liittyneet. Lähipäivien luennoitsijat ovat olleet erittäin hyviä tyyppejä, ja lisäksi myös rautaisia ammattilaisia. Lähipäivien aikana on tehty erittäin paljon käytännön harjoituksia, jotka ovat antaneet tärkeitä omakohtaisia tunne-elämyksiä.

Kaikki aihealueet ovat olleet tärkeitä, mutta ihan parasta on ollut huomata, että dialoogisuus ja ohjattavan oppilaan osallisuus lisääntyvät visuaalisen ohjauskartan avulla. Koulutuksen aikana kehitin ohjauskartan Kipinä-uraohjausmallin pohjalta. Tämä kartta on toiminut hyvin ja ohjauskeskustelut ysiluokkalaisten kanssa ovat aiempaan verrattuna vuorovaikutteisimpia, oppilaat kertovat enemmän itsestään ja havaitsevat keskustelun aikana omia vahvuuksiaan. Itse koen ohjauskeskustelut tällä hetkellä voimaannuttavina. Kipinä-koulutuksessa pieni ryhmä mahdollisti tuntemuksen vertaisuudesta ja erilaisten ohjauskäytäntöjen jakamisen. Monta ideaa on jalostunut ja jalostuu edelleen omiin ohjaustilanteisiin niin oppitunneilla kuin ohjauskeskusteluissa. Kipinä-malli lisää oppilaiden osallisuutta jatko-opintojen suunnittelussa. Ihana koulutus, ihanat kurssikaverit ja ihana Minna! Valoa päiviinne! Tiina Enqvist


Monipuolinen koulutuskokonaisuus. Omaa ajatusmaailmaa avartava ja mieltä insipiroiva. Koulutuspäivät ovat täynnä asiaa, ideoita ja toimintaa. Vierailevat kouluttajat ja asiantuntijat ovat alansa rautaisia ammattilaisia, mutta myös yllätyksellisiä! Koulutuspäivät ovat olleet voimaannuttavia ja aika koulutuspäivissä on mennyt kuin ”siivillä”. Itselleni koulutus on ollut yksi elämäni kohokodista. Olen saanut koulutuksesta itselleni todella paljon työkaluja työhöni ja samalla olen tehnyt myös matkaa itsessäni. Minna on ohjaajana alansa huippu! Lämpö ja luovuus huokuu kauas! Ihailen. Hanna Pölönen

dsc00816dsc00815

Ammatillisesti ja oman elämän kannalta merkityksellisin koulutus moneen vuoteen, kiitos! Yhteisöllinen, aito, lämmin ja kasvattava. Sain reppuun uuden uraohjausmenetelmän, ideoita ja rohkeutta kokeilla ja heittäytyä. Muiden kannustus rohkaisee. Kiitos siis myös muille osallistujille!

Merkitys suuri! Sain eväitä omaan ohjaustyöhön ja tehtävät voimauttivat! Paras koulutus aikoihin – olen todella iloinen siitä, että tämä järjestyi Mikkeliin. Suosittelen lämpimästi muille!

Oon niin liekeissä tästä… tämä vain voimistaa päätöstäni kouluttautua opoksi. Huippu koulutus, lämmin kiitos!! Todellakin suosittelen! Kiitos ihanan virkistävistä koulutuspäivistä! Sain valtavasti uudenlaisia työkaluja sekä ajateltavaa omaan työhöni ohjauksen parissa. Koulutuksen jälkeen en malta olla kokeilematta uusia kujeita erilaisten opiskelijoiden kanssa. Iso kiitos sinulle Minna!

Voimauttava, positiivinen ja innostava koulutus. Koulutuksen jälkeen ei ollut ollenkaan takki tyhjä –fiilis, vaan olo energinen. Koulutus antoi paljon uusia ideoita ja pohdittavaa myös omaan elämään. Tätä pystyy käyttämään niin moniin eri kohderyhmiin. Toivottavasti pääsen jakamaan tätä eteenpäin mahdollisimman pian. Suosittelen lämpimästi muillekin!

Koulutuspäivät antoivat hurjan paljon uusia työkaluja ja ajatuksia tulevaisuuden työhön ja ohjaukseen liittyen. Koulutus auttoi myös jäsentämään omia unelmia ja tavoitteita : ) Kiitos!

Kiva menetelmä. Kiitos.
Ohjaajalle myös voimaannuttava. Hyvä me!

Koulutus oli tosi hyvä. Heti ensimmäisen päivän jälkeen olo tuntui voimaantuneelta ja innostuneelta. Sain työhöni konkreettisia apuvälineitä. Koulutus oli antoisa myös oman itsetuntemuksen kannalta. Paras täydennyskoulutus ikinä! Kiitos!

Kouluttajana Minna Kattelus

dsc00836dsc00841dsc00859dsc00861dsc00758

dsc00780dsc00784

dsc00844

Opiskelijapoika: ”Hei opo, olisko sulla hetki aikaa?”

”Haluaisin puhua yhdestä ystävästäni. Hän osallistuu tämän kevään yo-kokeisiin, mutta hänellä ei ole ollut yhtään motivaatiota lukea. Ystäväni ei tiedä, mihin hän hakisi opiskelemaan lukion jälkeen. Se on varmaan syy, miksi hänellä ei ole ollut lukumotivaatiota.”

”Ajattelin, että hänelle olisi hyötyä siitä sun Kipinästä. Siitä oli paljon hyötyä ainakin mulle.”

Opo: ”Olitko sinä yksilöohjauksessa vai vertaisryhmäohjauksessa?”

Opiskelijapoika: ”Minä olin vertaisryhmäohjauksessa.”

”Olisiko sulla nyt menossa niitä vertaisryhmiä? Ajattelin, että jos ystäväni pääsisi sellaiseen. Minä voisin tulla ohjaamaan häntä.”

Opo hämmästyneenä: ”Aijaa. No katsotaan. Mulla on huomenna yksi vertaisryhmäohjaus. Mutta onko ystävälläsi silloin englannin yo-koe?”

Opiskelijapoika: ”Joo, hänellä on huomenna enkun yo-koe.”

Opo ajatteli, että jos joku on noin innostunut ohjaamaan ystäväänsä urasuunnittelussa, niin on tärkeää antaa hänelle siihen mahdollisuus.

Opo: ”Sopisiko sitten niin, että tulette tähän minun työhuoneeseeni joku päivä ja voisit ohjata häntä tässä. Minä olisin myös mukana. Vai onko susta hyvä ohjata, kun te tunnette niin hyvin toisenne?”

Opiskelijapoika: ”Kyllä, se sopii. Eikä se haittaa, vaikka tunnemme toisemme. Se voi olla ystävälleni ihan hyväkin juttu.”

Opo: ”Sopisiko teille ensi viikon keskiviikko klo 13.15?”

Opiskelijapoika: ”Kysyn ystävältäni.”

Opiskelija laittaa kännykällä viestiä ystävälleen ja saa saman tien vastauksen.

Opiskelijapoika: ”Sopii.”

Opo:” Näemme siis ensi viikolla : )”

Opo on vieläkin hämmästynyt siitä, että opiskelijapoika on niin innostunut ohjaamaan ystäväänsä, toista poikaa Kipinä-uraohjausmallin avulla. Hän oli jo kerran vertaisryhmässä toiminut vertaisohjaajan roolissa ja nyt halusi tehdä Kipinä-uraohjauksen uudelleen ystävälleen.

Video ohjaustilanteesta: Tärkeää tulevassa työssä

Video ohjaustilanteesta: Millä fiiliksellä lähdet ohjauksesta?

Lisää videoita ohjauskeskustelusta löydät tästä.

dsc00009

Tämä tarina on minulle opona ja Kipinä-uraohjauksen kehittäjänä niin merkityksellinen asia, että haluan ikuistaa sen kiitollisuudella Ohjaajan tauluuni.

Minna Kattelus, opo

Kiitollisuuskuva

30.5.2016

DSC00091

Minun kiitollisuuskuvassani on Kipinä-uraohjauskoulutuksessa olevien iloinen ryhmäkuva ja heille valitut Hyvän mielen kortit mietelauseineen.

KIITOLLISUUS – Olen superkiitollinen, että saan ohjata teitä Kipinä-uraohjauskoulutuksessa!
ILOITSEMINEN – Iloitsen jokaisesta teistä ja niistä hetkistä, jolloin opimme yhdessä ohjauksen työvälineitä.
OMAN VOIMAN TUNNISTAMINEN – Toivon teille jokaiselle voimaa saavuttaa ne asiat, joita tarvitsette elämäänne ja että saatte kesäloman aikana koottua jälleen voimia uuteen työvuoteen!

Kiitollisuuskirje tai -kortti tärkeälle ihmiselle – Anna kesän aikana

  1. Kirjoita kiitollisuuskirje tai -kortti kesän aikana jollekin ihmiselle, joka on auttanut sinua jossain elämänvaiheessasi tai jota kohtaan jostain muusta syystä tunnet syvää kiitollisuutta.
  2. Kirjoita rehellisesti ja omin sanoin suoraan sydämestäsi.
  3. Lähetä kirje tai kortti tälle ihmiselle tai soita hänelle ja lue kirje puhelimessa tai mene käymään esim. kukkien ja kiitollisuuskortin/kirjeen kanssa ja lue kiitollisuutesi hänelle ääneen.

Ohjaajan taulu

5.4. 2016

IMG_9402IMG_9399IMG_9396

Koemme ohjaajana monenlaisia työhön liittyviä tunteita. Tunnemme onnistumisen riemua ja iloa siitä, että pystymme auttamaan ohjattaviamme. Koemme välillä kuitenkin myös riittämättömyyttä ja epäonnistumisia. Joskus kaipaamme lisää haasteita ja haluaisimme oppia jotain uutta. Arjen tunteiden kirjo on voi olla hyvin värikäs.

Vaikka yritämme kuinka tehdä parhaamme ohjaustyössä, voi eteemme osua satunnaisia tilanteita opotunneilla tai ohjauskeskusteluissa, joissa ohjattava on turhautunut tai voi tuumata esimerkiksi: ” Minulle on ollut jo kauan selvää, mihin aion hakea. Olisin mieluummin ollut äidinkielen tunnilla kuin tässä pakollisessa jatko-opinto-ohjauksessa.” Tällainen kommentti kolahtaa opon sydämeen. Ohjaustyötä tehdään sydämellä ja persoonalla monien haasteiden ja uudistusten keskellä. Ohjaajalla täytyykin olla hyvät taidot stressinhallintaan, koska ohjaustyö on täynnä päivittäisiä sattumuksia, kiirettä, nopeita tilanteita sekä tilanteesta toiseen hyppäämistä.

Ohjaajan työtyytyväisyyttä parantaa esimerkiksi hyvät stressinhallintakeinot, kokemus tarpeellisuudesta ja itsensä toteuttamisesta sekä onnistumiskokemukset. Tartun tässä yhteydessä onnistumiskokemuksiin. Omia onnistumiskokemuksia olisi hyvä kirjata välillä ylös Ohjaajan tauluun. Ohjaajan taulu voisi olla vaikka konkreettinen seinälle laitettava onnistumisten taulu tai vaikka liitutaulu, johon kirjataan onnistumisia. Ohjaajan taulu voi olla myös esimerkiksi blogi tai vaikka oman mielen sopukoihin tallennettu onnistumismuistio tai vaikkapa laatikko, johon kerätään onnistumismuistilappuja.

Jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään ohjaustilanteita, joissa on kokenut onnistumisen tunteita. Ne antavat voimaa ja energiaa arjen ohjaustyön haasteisiin. Ohjaajan taulu sisältää henkilökohtaisia kokemuksia työssä onnistumisesta. Se on yksi keino lisätä työtyytyväisyyttä.

Omassa Ohjaajan taulussani on tällä hetkellä ensimmäisen Kipinä-uraohjauskoulutukseni osallistujien fiilislaput – Millä fiiliksellä he lähtivät koulutuspäivästä. Olen kiitollinen, että pääsen toteuttamaan unelmaani ja myös siitä, että osallistujat lähtivät hyvillä fiiliksillä ja kokivat, että on mukava tulla uudelleen. Nämä fiilikset lämmittävät ohjaajan ja kouluttajan sydäntäni. Sydämellinen kiitos!

Parhautta tällaiset koulutukset – Aika meni nopeasti, huomaamatta – On vastannut odotuksia – Positiivinen ja avoin ilmapiiri – Virkistynyt – Innostunut – Runsas ja rento olo – Pohdiskeleva – Pohtiva – Rauhallinen – Kokeilunhaluinen – Kiinnostunut – Uusia ideoita – Odottava – Rauhallisuus – Mukavaa intoa – Käyttökelpoista materiaalia – Motivoitunut – Iloinen – Hyvin matskua, nyt prosessoimaan – Varma ohjaus – tuki, selkeys – visio, tiedän, luotan – Aikomus oppia lisää teoriaa ja käsitteita – Uusia ideoita – Tyytyväinen – Innostus – Tärinä – Antoisa – Innostus – Uusia monipuolisia työtapoja – Intoa opon työhön, Kiitos! – Antoisa päivä – Mukavaa tulla uudelleen!

Kauniin ohjaushetken ikuistaminen

11.3.2016

Ohjattavan kaksi taulua: Tarinataulu ja Mahdollisuustaulu
Tämä blogi on kuin Ohjaajan taulu, johon ikuistettiin itselle merkityksellinen ohjaushetki.

Kauniin, puhuttelevan ohjaushetken ikuistaminen, tärkeän hetken vangitseminen käy mielessäni usein tehdessäni ohjaustyötä.Haluaisin niin ikuistaa ja vangita sen hienon ja tärkeän hetken, kun ohjattava katsoo ohjauskarttaansa, jossa aukenee paljon mahdollisuuksia ja samalla suuri luottamuksen tunne. Ohjaushetki osoittaisi myös muille ihmisille, että kaikki voi olla mahdollista. Lopulta pienestä tai suuresta ahdistuksesta nouseekin mielettömän kaunis, oikea ja itselle uskottava tulevaisuuden maisema.


Taitelijat ovat aina ikuistaneet kauniita maisemia, ihmiskasvoja ja muita sielua puhuttelevia teemoja. Kaunis hetki, ihminen, asia ja tekeminen halutaan kuin vangita, jotta kokemuksesta saataisiin uudelleen jollain tavalla kiinni.

Minulle on tullut usein tunne, että haluaisin vangita ohjaushetken. Ikuistaa sen tauluksi ja nappia painamalla saada hetki elämään. Taulun avulla voisin jakaa ohjauksen tarinan muille ja saada ohjauskokemuksesta kiinni aina uudelleen ja uudelleen. Ohjauksen kokemus on tärkeä ohjattavalle, ohjaajalle ja se on sitä myös niille, jotka pääsevät kiinni samasta kokemuksesta. Yhden tärkeä kokemus auttaa myös toista vastaavassa tilanteessa olevaa ihmistä. Minulle kaunis ohjaushetki on kokemus siitä, että ohjattava oivaltaa jotain kallisarvoista itsestään ja pystyy tämän pohjalta maalamaan itselleen kauniin, mielenkiintoisen ja uskottavan tulevaisuuden maiseman. Tällainen tarina ja tulevaisuuden maisema avaa myös muille ovia mahdollisuuksiin ja onnistumisiin. Se luo uskoa ja luottamusta siihen, että pienestä tai suuresta ahdistuksesta voikin muodostua kaunis ja juuri itselle sopiva Mahdollisuustaulu.

Taiteessa ikuistetaan tauluun tai valokuvaan tärkeä kaunis hetki. Tämä sama on mahdollista myös ohjauksessa. Ohjauksessa syntyy kuin kaksi taulua: Tarinataulu (Tarinani minuksi) ja Mahdollisuustaulu (Mahdollisuuksieni monet ovet).

Tarinataulussa on mukana ihmisen elämänkokemus, itsetuntemus ja elämänviisaus. Näihin on kietoutunut tiiviisti elämänpolulla koettu rakkaus, ystävyys, turvallisuus, ilo, suru, koettelemukset ja onnistumiset. Ne muodostavat taulun Tarinani minuksi. Mahdollisuustaulussa on mukana luottamus, rohkeus, ilo, rakkaus, unelmat, usko, toivo, vapaus ja mahdollisuudet. Mahdollisuustaulu auttaa silloin kun ihminen alkaa epäilemään omia kykyjään tai usko suunnitemaan tai tavoitteisiin horjuu. Mahdollisuustaulu auttaa pääsemään päämäärään. Tarinataulun ja Mahdollisuustaulun voi tehdä eri ohjauskartoille. Tarinani minuksi jälkeen voidaankin lähteä tutkimaan puhtaalta pöydältä, puhtaalle paperille, kaikkia elämän mahdollisuuksia.

Mahdollisuustaulu ja Tarinataulu: Molempien taulujen merkitys on ihmiselle yhtä tärkeä. Niiden kautta voi löytää ihmisenä kukoistuksen. Kun ohjattava oivaltaa molempien taulujen merkityksen ja löytää sitä kautta itseluottamuksensa, vahvuutensa, rohkeutensa, unelmansa, osaamisensa, mahdollisuutensa ja tavoitteensa, niin se on äärimmäisen kaunis ja tärkeä hetki. Ikuistamisen arvoinen.


IMG_2064IMG_1961


Palaute kauniista ohjaushetkestä, jossa oli mukana ohjattavan molemmat taulut.

Hei Minna!

Ensinnäkin, kiitos eilisestä. Se parituntinen oli minulle avartava ja tärkeä pysähtyminen oman elämän äärelle. Oli jopa hieman maaginen hetki katsoa paperilla sitä polkua, jonka olen taivaltanut iloineen ja suruineen ja huomata, että kaikki tiet ovat viemässä oikeaan suuntaan. Olin sokeutunut päämäärälle pelon ja ahdistuksen alla. Yhtäkkiä kaikki olikin täysin kirkasta, olin alitajuisesti kuitenkin valinnut parhaimman tien. Sain valtavasti luottamusta itseeni ja kykyihini, kun juttelin kanssasi. Kanssasi oli helppo puhua ja avata vaikeitakin asioita. Löysit nopeasti vahvuuteni ja osoitit, että ne ovat minussa edelleen täysin käyttökelpoisina. Kiitos, että näit minussa niin paljon potentiaalia, ja kiitos siitä rohkaisusta, jota annoit. Niiden kanssa matka kohti lottovoittoa on helpompaa! :)Ilolla jaan sen hetken, kun ymmärsin, että kaikki tosiaan on mahdollista ja minussa on olemassa kaikki ne eväät mitä sen toteuttamiseen tarvitaan.


– Aikuisen ohjattavani palaute ja Mahdollisuuskartta – (Tarinakartta on yksityinen.)

Mahdollisuustaulu 28


Kirjoittanut Minna Kattelus


Kun katsoit minuun

19.2.2016

IMG_9294.JPG

”Kun katsoit minuun” Toinen ihminen kohdataan katseessa. Rakkaudellinen ja hyväksyvä katse ei unohdu. Se on ihmisen voimavara. Äidin, isän ja tärkeiden läheisten rakastavat ja hyväksyvät katseet kannattelevat ihmistä läpi elämän. Kaikista katseista myös rakastetun katse, johon liittyy vahva intohimoisen rakkaus voi jäädä sielusi kuviin koko elämän ajaksi, vaikka suhde päättyisikin. Rakastetun katse ja halaus unessasi voivat saada edelleen sydämesi tykyttämään ja kohtaamisesta voi syntyä vahva kaipaus.

Ihminen tarvitsee rakkautta perheessä, työpaikalla, harrastuksissa, arjessa ja juhlassa. Lähimmäisen rakastava ja hyväksyvä katse lohduttaa vaikeina hetkinä ja nauraa kanssasi ilon hetkellä. Suurin tuska ihmiselle on se, että hän kaipaa lisää rakkautta tai kokee elävänsä ilman sitä. Rakkauden puute tekee ihmisestä haavoittuvan ja hauraan. Yksinäisyys ja rakkauden puute vievät voimavaroja. Jos ihmisellä on haastava työilmapiiri ja samaan aikaan yksityiselämässä rakkauden puute, ovat ihmisen voimavarat koetuksella. Työyhteisöissä on tärkeää yrittää nähdä työkaverin katseen taakse ja ymmärtää ihmisen tuskaa, mikä voi näkyä työpaikalla vain hankalana tai ei-toivottuna käyttäytymisenä. Lohduttava ja ymmärtävä katse voi auttaa työkaveria vaikeiden aikojen läpi. Ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään sekä hyvine että huonoine puolineen. Ymmärrämme surullista tai hankalaa lasta ja osaamme lohduttaa häntä lempeällä katseella. Samaa taitoa olisi tärkeä soveltaa myös aikuiseen. Mitä jos yritämme katsoa ärsytyksestä huolimatta hankalasti käyttäytyvää aikuista yhtä lempeästi kuin hankalasti käyttäytyvää lasta ja pyrimme ymmärtämään käyttäytymisen taustalla olevia asioita?

Opinto-ohjaajan ja ohjattavan sekä terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutuksessa on ensiarvoisen tärkeää pystyä luomaan rakastavan ja hyväksyvän katseen ilmapiiri. Opinto-ohjaajan tai terapeutin rakastava ja hyväksyvä katse voi olla juuri se tekijä, joka auttaa ihmistä kokemaan eteenpäin vievää voimaa haastavassa elämäntilanteessa.

Rakkaudellisuus ja armollisuus omaa itseä kohtaan ovat yhtä tärkeitä kuin rakkaus toista ihmistä kohtaan. Kun voi olla armollinen ja rakkaudellinen itseä kohtaan voi olla sitä myös toiselle. Rakkaus ja armollisuus sekä kiitollisuus itseä ja muita ihmisiä kohtaan tuovat tyytyväisyyden elämään. ”Meillä on täydellinen elämä, täynnä laulun aiheita”.

Tom Pöystin sanoi osuvasti: ”Onni alkaa siitä, mihin pelko loppuu”. Rakkaus vaatii pelon voittamista, rohkeutta rakastaa itseä ja lähimmäistä.

Ihmisen ravintoa ovat rakkauden kipinät, ”Kipinän hetket”. Kipinä ihmissuhteessa, työssä tai harrastuksessa vie pitkälle, kunhan on rohkeutta yrittää ja tahtoa tehdä töitä tärkeiden ihmissuhteiden ja asioiden eteen.

PS. ”Missä muruseni on"

Soittolista


Työnohjauksellinen valmennus - Aikuisen uraohjaus

9.2.2016

IMG_92352.JPG

“Voi kuulostaa ehkä yllättävältä, että jatkan edelleen tätä peruskoulun opon työtä! Olen yllättynyt siitä itsekin. Olen monta kertaa mielessäni palannut tapaamiseemme ja keskusteluihin ja miettinyt, miten suuri vaikutus voi yhdelläkin ohjauskerralla olla. Kuten ohjauksen jälkeen kirjoitin, on tuntunut siltä, että edestä kajastaa taas valoa, jota kohti mennä. Se on ollut ihana tunne! Paljon olen sitäkin miettinyt, mitkä kaikki asiat ohjauksessa vaikuttivat sen, että on ollut levollisempi ja tyytyväisempi mieli tehdä töitä. Jopa niin tyytyväinen, että haluan jatkaa edelleen.

Ehkä tärkeintä oli se, että sai antaa luvan niille hankalille tunteille, joita töihin ja urapohdintoihin liittyi. Sai myöntää sen, että tämä työ ei "riitä" minulle. Samalla ohjaus antoi minulle suunnan ja tavoitteen, jota kohti lähteä kulkemaan. Se oli puuttunut tietyllä tavalla jo pidempään. Vaikka en työtehtävää vielä vaihdakaan, tuntuu oma työ nyt merkityksellisemmältä myös itselle, koska uskon ja ajattelen töissä kertyvien kokemusteni vievän kohti jatko-opintoja ja toisaalta kerryttävän ammattitaitoani. Erityisesti merkitystä oli kuitenkin sinun kannustavuudella ja positiivisuudella. Teki hyvää ikään kuin tehdä näkyväksi omia taitoja ja vahvuuksia, jotka itseltä unohtuvat usein työn paljouden keskellä. Nyt kuuluu siis oikein hyvää töihin ja muutenkin.”

Aikuisen uraohjauksen tarve nousee useimmiten siitä, että hän haluaa muutoksia työhönsä, työnkuvaansa tai oma työ ei riitä ja on intoa oppia jotain uutta. Joskus tyytymättömyys yhteen tai useampaan elämän osa-alueeseen voivat aiheuttaa todellista pahaa oloa myös työelämässä.

Tärkeimpänä ohjauksen aloituksena pidän sitä, että ohjattava voi kertoa ensin kaiken haluamansa omasta työstään, asioista jotka ovat mielen päällä tai painavat mieltä. Tämän jälkeen voidaan lähteä tutkimaan sitä, millaisia muutoksia ohjattava haluaisi työhönsä ja elämäänsä ja mistä syystä.

Kirjoitan ohjauskeskustelusta visuaalista ohjauskarttaa tyhjälle A4-paperille. Tämä jäsentää ohjausta ja auttaa ohjattavaa hahmottamaan omaa tilannettaan kuin ulkopuolisin silmin. On tärkeää kirjoittaa karttaan ylös sekä työhön liittyvät akuutit huolet ja paineet että niihin mahdolliset muutos- tai kehittämisehdotukset. Ohjaaja auttaa näin ohjattavaa hahmottamaan työolosuhteita parantavia toimenpiteitä.

Kun työn akuutit muutostarpeet on käyty läpi, lähdetään tutkimaan ohjattavan intoa ja halua oppia uutta. Mitä ohjattava haluaa oppia? Mitä kohti hän haluaa siirtyä työelämässä? Uuden oppimisen innon kanssa käsikädessä käyvät ohjattavan henkilökohtaiset vahvuudet ja persoonallisuus. Mikä on ohjattavan todellista kiinnostusta ja todellista vahvuutta? Ohjauskarttaan kirjataan ylös myös nämä osa-alueet.

Jo omien vahvuuksien näkeminen ohjauskartassa antaa paljon voimia ja uskoa itseen. Aikuinenkin tarvitsee joskus hetken, jossa voi kertoa itselle ja myös toiselle missä on hyvä ja mistä omat taidot ja vahvuudet löytyvät. Ohjaaja toimii kanssakulkijana ja voi kertoa ohjattavalle, mitä vahvuuksia ja taitoja hän löytää ohjattavan tarinasta. Visuaalinen ohjauskartta auttaa myös ohjaajaa löytämään syy-yhteyksiä.

Ohjauksessa on tärkeää, että ohjattava saa kokea voimaantumisen tunteen. Voimaantunut ohjattava lähtee ohjauksesta hymyssä suin helpottuneena, iloisena ja tietoisena siitä, mitä askeleita hän seuraavaksi haluaa ottaa. Ohjattavaa on hyvä pyytää kertomaan jonkin ajan kuluttua, miten asiat ovat ohjauksen jälkeen edenneet ja mitä kuuluu. Tärkeää on myös, että ohjattavalle tarjotaan mahdollisuutta tulla ohjaukseen tarvittaessa uudelleen.

Aikuinen tarvitsee välillä urapolulla ja elämän taitekohdissa henkilökohtaista valmentajaa ja rohkeutta tarttua tuumasta toimeen.

Minna Kattelus

Kipinä-uraohjauskoulutukset 2016

3.1.2016

Kipinä-uraohjauskoulutukset käynnistyvät keväällä 2016. Koulutuksen järjestäjä on Minna Kattelus – Uraohjaus ja yhteistyökumppaneita ovat TAT, Fakta-Fiktio Oy, Pepi Reinikainen, Mercuri Urval. Tutustu koulutuksiin tästä.

Kipinä-uraohjaus -koulutukset ovat täydennyskoulutusta eri kouluasteiden opinto-ohjaajille, psykologeille, ohjaustyötä tekeville sosiaalialan ja muille ohjauksen ammattilaisille.

Koulutuksen tavoitteena on tarjota opinto-ohjaajille ja muille ohjauksen ammattilaisille työvälineitä ja ohjausmenetelmiä nuorten ja aikuisten ohjaukseen. Koulutuksessa tutustutaan ohjausmenetelmiin sekä teorettisesti että käytännön harjoituksin ja oppimistehtävien avulla.

Koulutuskokonaisuudessa on mukana seuraavat ohjauksen teemat: uraohjausmenetelmät ja -työvälineet, vertais- ja pienryhmäohjaus, elämänhallinta- ja ajanhallintataidot, kannustus- ja unelmapuhe, dialoginen ja ratkaisukeskeinen ohjaus, muuttuva ja monimuotoinen työelämä sekä työelämä- ja työnhakutaidot. Opetusuunnittelmissa on myös nostettu vahvasti esille edellä mainitut ohjauksen teemat.

Koulutukseen sisältyy yhteensä neljä toiminnallista lähiopetuspäivää, oppimistehtäviä sekä henkilökohtainen työnohjauksellinen valmennus (45 min). Tutustu tästä.

Koulutuskokonaisuuden lisäksi on valittavissa myös yhden päivän mittainen Kipinä-uraohjauskoulutus. Koulutuspäivän tavoitteena on tarjota opinto-ohjaajille ja muille ohjaustyötä tekeville Kipinä-uraohjausmenetelmä nuorten ja aikuisten yksilöohjaukseen ja vertaisryhmäohjaukseen sekä lisäksi ammattiroolihaastattelu -menetelmä. Menetelmiin tutustuaan sekä teoreettisesti että toiminnallisin harjoituksin. Tutustu tästä.


Miten lukion opinto-ohjaaja ehtii? - OP2 –kurssi tulossa

4.12.2015

Palkataanko lukioon lisää opoja? Riittääkö, että opinto-ohjausta jaetaan lukion eri toimijoiden kesken? Täytyykö opinto-ohjaukseen valita uudenalaisia toteuttamistapoja? Tuoko tavoite lisää ohjausta nuorille lisää resursseja opinto-ohjaukseen?

Nämä teemat nousivat mieleeni, kun edellinen blogi-tekstini: Helpotus ja kukoistus herätti opinto-ohjaajissa kysymyksiä siitä, että miten he ehtivät tarjota nuorille tasapuolisesti esimerkiksi neljän ohjauskerran ohjausprosesseja. Näitä kysymyksiä lukion opinto-ohjaajat miettivät nyt, kun lukiossa on yksi pakollinen ohjauksen kurssi ja ohjattavien määrä on monilla paljon yli suositellun opiskelijamäärän 200 - 250. Yhdellä opolla saattaa olla lähes 450 ohjattavaa.

Miten tilanne on ensi syksynä, kun lukioon tulee toinen pakollinen opinto-ohjauksen kurssi OP2? Lähtökohtana on, että toinen pakollinen lukion opinto-ohjauksen kurssi tarjoaa nuorelle mahdollisuuden saada nyt enemmän ohjausta lukio-opintoihin, urasuunnitteluun, yrittäjyystaitoihin sekä työelämä- ja työnhakutaitoihin. Monet opinto-ohjaajat ovat kuitenkin huolissaan siitä, että miten he lukion ainoana opinto-ohjaajan pystyvät tähän. Tiedän opinto-ohjaajia, jotka ovat jo nyt äärirajoilla työmäärän suhteen. Töitä on niin paljon, että esimerkiksi mahdollisuus toteuttaa nuorten uraohjausta kärsii tai sitä ei voida toteuttaa siinä määrin kuin opinto-ohjaaja haluaisi. Liika työmäärä voi johtua siitä, että opinto-ohjaaja hoitaa lukion sisällä pääasiallisesti sekä kaikki nuorten ohjaukseen liittyvät asiat että paljon muutakin: lukion markkinoinnin lähialueen yläkouluille, koulutusmessuille osallistumisen, yläkoulusta tulleiden ainevalintakorttien käsittelyn, ylioppilastutkintoon osallistumisen tarkistamisen tai jopa siihen ilmoittautumisen, pidentäjien ryhmänohjaustehtävät, satunnaisten ryhmänohjaustuokioiden suunnittelun, opiskelijoiden henkilökohtaisen kurssivalintaohjeistuksen, kurssivalintainfot, abeille suunnatut infot, TET-päivien ja korkeakoulujen tutustumispäivien järjestämiset, opotunnit, uraohjaukset, ohr-työtä ja paljon muuta.

Kun kirjasin ylös näitä yhden opon tekemiä tehtäviä koin erittäin voimakkaan ahdistuksen tunteen ja ajattelin sitä, että miten joku pystyy tai jaksaa ja miten kyseinen opo voi ottaa vielä lisää tehtäviä vastaan. Kun mennään työmäärän suhteen äärirajoilla, ainut keino selvitä on toimia minimalistisesti. Silloin ei ole aikaa riittävästi nuoren tarvitsemiin ohjausprosesseihin tai uusien luovien ohjausmenetelmien suunnitteluun. Luovuus ei toimi kiireessä. Nyt moni opinto-ohjaaja miettii kuumeisesti sitä, että hän ei kerta kaikkiaan pysty tekemään itse enää yhtään enempää vaikka niin kuuluisi ensi syksynä olla.

Esimerkissä on selvää, että lukio tarvitsisi toisen opinto-ohjauksen pakollisen kurssin tullessa ehdottomasti toisen päätoimisen opinto-ohjaajan. Toissijainen apu olisi se, että ohjauksen tehtäviä jaettaisiin reippaasti lukion eri toimijoiden kesken, niin, että esimerkiksi ryhmänohjaajat, aineenopettajat ja hallintopuolen toimijat ottaisivat vastuun selkeästi tietyistä ohjaustehtävistä. Tehtävien jakaminen ei ole kaikissa tapauksissa riittävä, koska ohjauksellisen näkemyksen läpivieminen lukion muille toimijoille ei ole välttämättä riittävän nopea prosessi tai sitoutumista ei löydy. Uskon, että joissakin lukioissa on lähes välttämätöntä palkata toinen päätoiminen opinto-ohjaaja, jotta opetussuunnitelman tavoite siitä, että nuori saa oikeasti lisää ohjausta, toteutuu. Lisää ohjausta nuorille, lisää resursseja opinto-ohjaukseen.

Yksi asia, mikä mietityttää monia opinto-ohjaajia on palkkaus. Eihän palkka voi pysyä samana kun toinen pakollinen OP2-kurssi tulee? On selvää, että yksi uusi kurssi tuo opettajalle myös lisää palkkaa. OP2-kurssi tulee erittäin huonossa taloustilanteessa, mikä aiheuttaa suurta huolta siitä, että miten käy palkkakuviolle. Palkka on aina kannustin ja jos työmäärä nousee on selvää, että myös ajatus palkankorotuksesta tulee mieleen. Miten tämä huomioidaan lukioissa? Onko siihen tulossa jokin yhteinen käytäntö? Vai tarvitseeko opinto-ohjaajan yrittää yksin omalla pienellä äänellään lukion sisällä kinua palkankorotusta?

Riittävät oporesurssit, riittävän hyvä palkankorotus ja ohjaustehtävien riittävän tehokas ja selkeä työnjako lukion eri toimijoiden kesken mahdollistavat uuden OP2-kurssin hyvän vastaanoton.

Lisäksi yhtenä erittäin tärkeänä ja toimivana tapana toivottaa OP2-kurssi tervetulleeksi on ohjausmenetelmien ja työtapojen muuttaminen niin, että se mahdollistaa lisää ohjausresursseja ja mahdollisuuden keskittyä ohjauksessa uuden opsin korostamiin teemoihin: aktiivinen toimijuus ja osallisuus, pienryhmä- ja vertaisryhmäohjaus. Oletko sinä ehtinyt kokeilemaan uraohjauksessa pienryhmä- ja vertaisryhmäohjausta?

Omassa ohjaustyössäni olen vapauttanut resursseja yksilöohjaukseen nimenomaan pienryhmä- ja vertaisryhmäohjauksen avulla. Tarjoan kaikille nuorille ensimmäisen uraohjauskerran vertaisryhmässä. Ohjausmenetelmänä on kehittämäni Kipinä-uraohjaus. Vertaisryhmäohjauksessa nuoret saavat tiedonhakutehtäviä heitä kiinnostavista jatko-opintokohteista. Pyydän heitä tutkimaan jatko-opintokohteiden valintaperusteet ja – kokeet sekä opetussuunnitelmat. Sanon jokaiselle nuorelle, että tiedonhakutehtävän jälkeen hänellä on mahdollisuus varata aika henkilökohtaiseen uraohjaukseen, jos siihen on tarvetta. Jotkut nuoret eivät tarvitse tiedonhakutehtäviä tai henkilökohtaista ohjausta lainkaan. Osa nuorista on tutkinut kiinnostavia jatko-opintokohteita perusteellisesti jo ennen ensimmäistä uraohjausta ja osalle vertaisryhmäohjauksen anti on täysin riittävä, kun urakiinnostukset ovat hyvin selkeät ja tiedostettu jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Vertaisryhmäohjauksen jälkeen henkilökohtaiseen uraohjaukseen tulevat ne nuoret, jotka sitä oikeasti tarvitsevat ja haluavat. Tämän avulla pystyn vapauttamaan energiaani ja aikaani myös useamman ohjauskerran uraohjausprosesseihin ja myös silloin, kun nuoren henkilökohtainen kriisi vaatii useampaa tapaamiskertaa. Nuori, joka tulee hakemaan apua tai josta on herännyt huoli, tarvitsee ohjausta akuutisti. Koen, että ohjauksen toimintatapojen muutoksilla olen pystynyt tehostamaan ajankäyttöäni.

Se, että olen ylipäänsä pystynyt kehittämään omaa ohjaustyötäni pohjautuu lukiomme myönteiseen ohjauskulttuuriin. Lukiossamme opinto-ohjaajat voivat keskittyä täysin ohjaustyöhön. Meille ei kuulu hallinnollisia tehtäviä tai markkinointitehtäviä. Lisäksi lukiomme ryhmänohjaajat tekevät sitoutuneesti ohjaustyötä oman ryhmänsä kanssa. He tapaavat ryhmänsä viikoittain ro-tuokiolla ja seuraavat aktiivisesti opiskelijoiden opintojen sujumista. Aineenopettajat ovat opetettavan aineensa lisäksi myös opiskelutaitojen ja –tekniikoiden ohjaajia. Yksi aineenopettajamme on suunnitellut ja toteuttanut tänä lukuvuonna myös Työelämätaidot-kurssin. Rehtorit osallistuvat aktiivisesti nuorten ohjaukseen kuten esimerkiksi kurssivalintaohjeistukseen, poissaoloseurantaan ja kuulevat tarkalla korvalla nuorten toiveita kehittäessään lukiomme toimintaa. Ohjauksellista tukea opinto-ohjaajille tuovat tietysti myös lukiomme terveydenhoitajat, psykologi ja kuraattori. Lukion opintojen ohjaus ja sen kehittäminen tarvitsevat useita nuorten ohjaukseen sitoutuneita toimijoita. Ohjaus nähdään myös uudessa opetussuunnitelmassa lukion eri toimijoiden yhteisenä tehtävänä.

Lukion opinto-ohjaukseen lisätty toinen pakollinen opinto-ohjauksen OP2-kurssi kertoo siitä, että opinto-ohjausta arvostetaan ja sen arvo nuorelle tunnistetaan ja tunnustetaan. Itselläni on ainakin sellainen olo, että teen työtä, jolla on suuri arvo sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Olen kiitollinen siitä, että työtäni arvostetaan ja iloinen siitä, että tykkään työstäni. Tykkään myös jakaa ohjaajuutta ja ensi vuonna järjestän opinto-ohjaajille ja muille ohjaustyötä tekeville Kipinä-uraohjauskoulutuksia. Koulutukseeni osallistuvia yhteistyökumppaneita ovat: TAT, Fakta & Fiktio - Hanna Kölhi, Elämänkaarikirjoitus - Pepi Reinikainen ja Mercuri Urval - Vesa Sahlman. Koulutuksen tavoitteena on tarjota työvälineitä muun muassa toisen pakollisen opinto-ohjauskurssin (OP2) toteuttamiseen. Koulutuksessa on mukana uuden opetussuunnitelman teemat: uraohjaus, vertais- ja pienryhmäohjaus, elämänhallinta- ja ajanhallintataidot, muuttuva ja monimuotoinen työelämä sekä työelämä- työnhakutaidot. Voit tutustua koulutuksiin tarkemmin kotisivuillani www.minnakattelus.com.

Avainsanat: uusi lukion ops, ohjattavien määrä, lisää ohjausta nuorille, lisää resursseja opinto-ohjaukseen, myönteinen ohajuskulttuuri, opinto-ohjaajien palkkaus, ohjaajuuden jakaminen eri toimijoiden kesken, monipuoliset ohajusmenetelmät, pienryhmä- ja vertaisryhmäohjaus, ryhmänohjaajat ja aineenopettajat lähiohjaajia, elämänhallinta ja ajanhallinta, työelmä- ja työnhakutaidot, Kipinä-uraohjaus, Kipinä-uraohjauskoulutukset

Helpotus ja Kukoistus – Luonteenvahvuudet

26.11.2015

IMG_9114.JPG

IMG_9152.JPG


Tyhjästä olosta helpotukseen ja kukoistukseen!

Miten ihanaa oli huomata ohjaajana, että nuori sai ohjausprosessin, neljän ohjauskerran, avulla kiinni siitä, missä hän oikeasti kukoistaa. Prosessin loppupuolella tyhjästä olosta, alakulosta, ei näkynyt enää juuri mitään merkkejä.

Prosessin alkuvaiheessa, ensimmäisessä ohjauksessa nousi esille tyhjä olo. Nuori oli vaihtamassa lukio-opinnot ammatillisiin opintoihin ja oli hakeutumassa alalle, joka ei mistään kulmasta näyttänyt siltä, että se olisi hänen todellinen kiinnostuksena. Opiskelija ei sitä vielä silloin tiedostanut tai halunnut tunnistaa. Tämän vuoksi tarjosin ohjattavalleni jatkoaikoja urasuunnitteluun.

Prosessin toinen ohjaus oli perhepalaveri, johon osallistui myös lukion terveydenhoitaja. Teemana ohjauksessa oli nuoren alakulo, joka oli noussut esille ohjaustunnilla tehdystä Opintie-tehtävästä. Nuori osallistui tämän jälkeen opinto-ohjaajan pitämään Voimaryhmään, johon oli valittu tai hakeutunut opiskelijoita, joilla oli motivaatiopulaa, alakuloa tai muuta henkistä painetta.

Kolmas ja neljäs ohjauskerta painottui nuoren urasuunnitteluun. Kolmannella kerralla kirjoitin ohjauskarttaa nuoren tarinasta ja sieltä nousi silmille todelliset kiinnostukset.

Aloitin ohjauksen sillä, että pyysin nuorta ottamaan vahvuuskorttipakasta neljä itsessä olevaa luonteen perusvahvuutta ja yhden sellaisen vahvuuden, jota hän haluaisi itselleen lisää. Nuori valitsi vahvuuskorteikseen Rakkauden ja Ystävällisyyden, Uteliaisuuden, Anteeksiannon ja Arvioinnin. Hän halusi lisää Sinnikkyyttä.

Lähdimme tutkimaan jokaista nuoren luonteenvahvuutta erikseen. Hän halusi kertoa ensimmäisenä Rakkaudesta ja Ystävällisyydestä. Kysyin, että miten ne näkyvät hänessä. Opiskelija sanoi, että auttaminen on hänelle tärkeää. Hän koki auttamisen halua, hän halusi olla hyödyksi muille ja saada toisille hyvän mielen. Keskiöön nousi hyvän tekeminen muille. Pohdimme samalla, missä lukioaineissa yhdistyisi näitä asioita. Merkitsimme ylös psykologian ja filosofian.

Toiseksi luonteenvahvuudekseen nuori nosti Uteliaisuuden. Kysyin taas, miten se näkyy hänessä. Hän oli kiinnostunut ihmisten asioista. Hän halusi tietää, miksi jokin ihminen käyttäytyy juuri tietyllä tavalla. Kysyin, että millaisia artikkeleita ja tarinoita luet lehdistä. Hän kertoi lukevansa etupäässä ihmisten tarinoita ja terveysasioita. Merkitsimme taas lukioaineista ylös psykologian, filosofian ja lisäksi terveystiedon.

Kolmanneksi luonteenvahvuudeksi nousi Anteeksianto. Nuori kertoi haluavansa aina olla sovussa. Hän koki olevansa suvaitsevainen ja ymmärtäväinen.

Neljäntenä vahvuutena oli Arviointi. Nuori kertoi, että häneltä kysytään paljon mielipiteitä ja ystävät kokevat, että hänelle on helppo puhua ja että hän on oikeudenmukainen. Kirjoitimme jälleen ylös näiden molempien vahvuuskorttien pohjalta kiinnostuksen psykologiaan ja filosofiaan.

Luonteenvahvuus, jota nuori halusi lisää oli Sinnikkyys. Hän halusi lisää pitkäjänteisyyttä jottei asiat jäisi puolitiehen. Hän koki kärsivänsä itseluottamuksen puutteesta, mikä tuli esille jo ensimmäisessä ohjauskeskustelussa prosessin alussa, tyhjässä olossa. Lisäksi yhtenä varjona oli epäonnistumisen pelko. Kerroin, että jokaisella ihmisellä on kehittämisen kohteita, joita joskus pitää kehittää läpi elämän. Sanoin myös, että hänen yläkoulun keskiarvo oli 8.0, joka kertoo siitä, että hän on kuitenkin saanut asioita hyvin tehtyä loppuunkin asti.

Nuoren ohjauskartan keskiöön nostimme luonteenvahvuuksien pohjalta asiat, jotka ovat hänelle tärkeitä tulevassa työssä. Keskiöön tuli kolme asiaa: auttaminen, ihmiset ja eläimet sekä sanat opetus ja ohjaaminen. Kiinnostus ohjaamiseen oli tullut esille myös ns. Tyhjässä olossa, jolloin nuori kertoi ammattiroolihaastattelussa, että hän halusi olla mieluummin sähköasentajien ohjaaja kuin itse sähköasentaja.

Kartoitin nuorelle ohjauskartan viereen toiselle paperille muutamia esimerkkejä siitä, millaisia opiskeluvaihtoehtoja nuorta kiinnostavalta sektorilta (auttaminen, ihmiset ja eläimet sekä opetus ja ohjaaminen) löytyisi. Yliopiston alle kirjasin seuraavat: opettaja, luokanopettaja, aineenopettaja, erityisopettaja, opinto-ohjaaja, psykologia, sosiaaliala-sosiaalipsykologia ja sosiaalityö, filosofia, terveystieteet, työhyvinvointi, liikuntatieteellinen. Ammattikorkeakouluopintojen alle kirjasin: sairaanhoitaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, liikunnanohjaaja, terveydenhoitaja ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Ammatillisen koulutuksen alle kirjasin lähihoitajan.

Kun kysyin nuorelta, että mitä mieltä olet nyt, kun katsot ohjauskarttaasi. Nuori sanoi, että huomaan mihin todelliset kiinnostukseni osuvat ja tiedän nyt myös, että haluan jatkaa lukio-opintoja. ”Ihanaa”, ajattelin ohjaajana. Nuori koki helpotuksen ja sai kiinni kukoistuksesta.

Tämän ohjauskeskustelun pohjalta nuori sai kotitehtäviä. Annoin hänelle tehtäväksi AVO-itsearviointitestin. Olen tehnyt siihen tarkat ohjeet ja pyysin tallentamaan käyttäjätunnuksen ja salasanan, jotta voimme tutkia listojenvertailua yhdessä.

Opiskelija varasi neljännen ohjauskerran heti kun oli saanut tehtyä itsearviointitestin kotona. Hän hoiti aina kaikki tehtävänsä hyvin ja nopeasti. Hänellä oli motivaatiota sopia uusi tapaaminen. Kiinnostus ohjauskeskusteluihin tuli esille myös siinä, että hän oli aina ajoissa paikalla.

Neljännessä ohjauskeskustelussa tutkimme nuoren avo-testin tuloksia ja vertailimme listoja eri koulutustasoilta. Listojen järjestysperusteena oli kiinnostukset. Nuori alleviivasi listoista tutkinnot, jotka häntä eniten kiinnostivat ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Keskustelimme näistä ammateista ja keskustelun jälkeen nuori osasi nimetä alat, joita hän haluaisi opiskella. Ammattikorkeakouluopinnoissa nuorta kiinnostivat eniten fysioterapeutin ja terveydenhoitajan tutkinnot. Varavaihtoehtoja olivat matkailuala ja liiketalous. Yliopistossa nuorta kiinnostivat psykologia ja ravitsemusterapeutin opinnot.

Nuori kukoisti. Hän oli saanut kiinni uraunelmistaan, mikä lisää hänen itseluottamustaan opinto- ja urapolulla. Nuoren perhe oli saanut nuoren luvalla yhteenvedon jokaisen ohjauskeskustelun pääpiirteistä. Kolmannen ja neljännen ohjauskeskustelun, uraohjauskerran jälkeen teemana oli helpotus ja kukoistus. Oli voimauttavaa kirjoittaa perheelle: Olen iloinen teidän nuorenne puolesta. Hänestä huokuu nyt tyytyväisyys elämään ja rauhallisuus. Olen iloinen myös siitä, että nuori on varmistunut missä hänen oikeat, todelliset kiinnostuksensa ovat. Ytimessä on ihmiset ja auttaminen.”

Avainsanat: helpotus, kukoistus, ammatinvalinta, uraohjaus, kiinnostukset, uraunelma, luonteenvahvuudet


Tyhjä olo

8.11.2015

Tuoli.jpg

Nuoret ihmiset ovat yleensä täynnä energiaa ja voimaa sekä vastauksia, mutta mistä johtuu se, että nuoren sisältä löytyykin tyhjä olo?

Tyhjässä tilassa ihminen on hukassa ja kuin nappula, jota muut voivat pyöritellä omien halujensa ja tavoitteidensa mukaan. Tyhjässä olossa nuorella ei ole motivaatioita eikä myöskään tietämystä siitä, mitä itse oikeasti haluaa. Valinnat ja suunta voivat pohjautua siihen, mitä läheiset ja ystävät toivovat tai mitä valintoja he tekevät. Nuori voi haluta olla turvallisen ystävän matkassa ja edetä tämän valintojen mukana. Tyhjässä olossa nuoren kertomat uratoiveet tai tekemisen seuraavat askeleet ovat helposti hyvin ristiriidassa aidon kiinnostuksen kanssa. Se näyttäytyy selvästi myös opinto-ohjaajalle.

Kartoitin kahden ohjattavani, ystävysten, urasuuntautumista. Toisen uratoive oli täysin samanlainen kuin toisen. Molemmat halusivat sähköalalle. Toisen opiskelijan suosikkiaineet olivat pitkä matikka, fysiikka ja kemia, josta tiesin heti, että sähköala on hyvä vaihtoehto. Toisen opiskelijan kiinnostukset näyttäytyivät muualla: biologiassa ja hoito- ja palvelualalla. Halusin selvittää tarkemmin, että onko tämän toisen ohjattavan kiinnostus alalle aito ja oma. Tein opiskelijoille ammattiroolihaastattelut. Kerroin heille, että leikitään nyt niin, että te olette molemmat opiskelleet sähköasentajiksi ja olette tällä hetkellä toimineet Tikkurilan keskustassa toimivan sähköasennusliikkeen palveluksessa kolme vuotta. Tulen nyt haastattelemaan teitä ja kysymään työkuulumisia sekä tulevaisuuden suunnitelmia.

Ammattiroolihaastattelussa selvisi vielä tarkemmin se, että toinen opiskelija oli ihan innoissaan töissä sähköasennusliikkeessä ja tykkäsi tehdä sähköasentajan tehtäviä itsenäisesti. Hän oli taitava työssään. Toinen opiskelija ei oikeastaan tykännyt tehdä sähköasentajan töitä lainkaan. Hän halusi vaihtaa työnsä toimenkuvaa ja ruveta sähköasentajien ohjaajaksi. Opiskelija huomasi myös itse, että hänen kiinnostusalueensa ovat muualla kuin sähköasennustöissä, mutta silti hän kertoi, että se on hänen tämänhetkinen toiveensa. Annoin opiskelijalle kuitenkin kotitehtäväksi tutkia muita uravaihtoehtoja hoito- ja palvelualalta sekä kaupan alalta.

Jäin ohjauksen jälkeen miettimään, mistä opiskelijan tarve seurata ystävän jalanjälkiä johtui. Mistä opiskelijan tyhjä olo johtui? En saanut niihin vielä vastausta.

Muutaman viikon päästä minulle selvisi syy opiskelijan tyhjään oloon. Tämä selvisi tehtävästä, jossa opiskelija kertoi tarinan opintopolustaan. Nyt minulla oli mahdollisuus tarjota opiskelijalle apua alakuloon lukion terveydenhuollon ammattilaisilta.

Avainsanat: aito kiinnostus, itseluottamus, masennus, jaksaminen, ammatinvalinta, ammattiroolihaastattelut, leikki ohjausmenetelmänä, urasuuntautuminen

Kuin eri ihminen

2.9.2015

Minua tuli eilen tapaamaan entinen ohjattavani, joka oli aloittanut teknisen suunnittelun ammattiopinnot. Hän hakeutui ammattiopintoihin viime keväänä ensimmäisen lukiovuoden jälkeen.

Kohtaaminen oli hämmästyttävä, koska edessäni oleva ihminen oli minulle tuttu, mutta kuitenkin kuin eri ihminen. Fiilis hänen kanssaan oli täysin erilainen kuin aikaisemmin. Hartiat eivät olleet enää ”lysyssä”. Hän oli aina ollut lukiossa ystävällinen ja mukava opiskelija, mutta omien sanojensakin mukaan hiljainen ja vähän iloton. Sanoin opiskelijalle, että olet kuin kasvanut pituutta. Hän vastasi, että minullahan on jalassa korkkarit. Kyse ei ollut kuitenkaan korkkareista, vaan siitä hän oli ryhdikäs ja kantoi itsensä kauniisti. Hän oli kasvanut ihmisenä ja kukoisti.

Opiskelija oli täynnä iloa, energiaa ja innostusta. Hän kertoi olevansa nyt itselle sopivissa opinnoissa. Hän oli yllättynyt siitä, että hän on saanut paljon kavereita opinnoista ja koki itsensä nyt paljon sosiaalisemmaksi ja puheliaammaksi kuin aikaisemmin. Hän sanoi olevansa nyt jopa se hölöttäjä. Opiskelija oli niin innoissaan teknisen suunnittelun opinnoistaan ja kertoi, että hän on saanut aloittaa piirtämisryhmässä, jossa tehdään pienoismalleja arkkitehtitoimistoille. Arkkitehtitoimistossa työskentely oli hänen tulevaisuuden uraunelmassaan.

Opona oli ihana nähdä ja kuulla tarina, jossa näkyy oman urakipinän seuraamisen merkitys. Opiskelija lupasi piirtää minulle kuvan niistä tunteista ja fiiliksistä, jotka ovat läsnä nyt kun hän on oikealla alalla, kiinni omassa urakipinässään.

Avainsanat: urakipinä, kasvu ihmisenä, muutos, kukoistus

"Mitä me siltä kysytään?"

4.4.2015

Kuulin ohjaushuoneeni oven takaa läpi kahden opiskelijatytön keskinäisen puheen:”Mitä me siltä kysytään?” Ajattelin, että en olekaan aikaisemmin kuullut moista keskustelua oveni takaa. Pienen empimisen jälkeen tytöt koputtivat huoneeni oveen ja pyysivät saada jutella. He halusivat kysyä, voisinko minä tiedustella mahdollisia vapaita opiskelupaikkoja Kallion ilmaisutaidonlukiosta.

Vastasin, että sitä minä en voi tehdä. Perustelin, että opiskelijan, joka haluaa hakea ilmaisutaidon lukioon, on uskallettava itse soittaa sinne ja kysyttävä paikkaa. Sanoin, että voin kyllä harjoitella heidän kanssaan soittoa Kallion lukion rehtorille. Huomasin sivupöydälläni vanhanajan puhelinluurin näköisen handsfree –laiteeni, joka oli ollut tähän asti vain koristeena ja annoin se heille. Kysyin kumpi halusi soittaa rehtorille. Kun soittaja oli selvillä, minä lupasin ”leikkiä” rehtoria luurin toisessa päässä. Pyysin opiskelijoita tekemään paperille ennen puhelua vielä muistiinpanoja siitä, mitä he aikovat ja haluasivat kysyä.

Toinen opiskelijoista soitti minulle, ”leikkirehtorille” ja harjoittelimme puhelinsoiton mallikkaasti. Puhelun jälkeen sanoin, että nyt harjoitellaan sitä, että sinä olet rehtori ja minä olen opiskelija ja kysyn Kallion lukiosta opiskelupaikkaa. Halusin tämän roolienvaihdon sen vuoksi, että sillä tavalla on hyvä opettaa ja ohjata, millainen on rehtorin näkökulma asiaan ja mitä kannattaisi huomioida puhelun aikana omissa vastauksissa. Tietysti ohjasin myös omalla esimerkilläni sitä, mitä opiskelijan kannattaisi ehkä vielä kysyä, sanoa ja painottaa puhelun aikana. Opiskelijat kirjoittivat sitten ylös muistiinpanoihinsa asioita, joita oppivat harjoittelupuhelujen aikana.

Opiskelijat pitivät harjoittelupuheluleikistä ja myös roolienvaihdoista sekä kertoivat nyt tietävänsä, mitä me kysytään siltä” ja saaneensa lisää rohkeutta soittaa rehtorille. He lähtivät iloisin mielin soittamaan rehtorille ja kertoivat jälkeenpäin, että puhelu oli onnistunut hyvin : )

Avainsanat: elämänhallinta, harjoitushaastattelu, roolinvaihto ohjausmenetelmänä, leikki ohjausmenetelmänä

Aikaa ja halua sitoutua

2.3.2015

Lukiolainen tuli ohjaukseen keskustelemaan opintomenestyksestään ja opiskelutaidoistaan. Huoli opintomenestyksestä oli sekä opiskelijalla että kotijoukoilla. Lähdimme ohjauksessa purkamaan tyhjälle paperille mind map –muotoon asioita, jotka ovat opiskelijalle haasteellisia opiskelussa. Opiskelija kertoi, että reaaliaineiden kokeisiin lukemisen aloittaminen oli vaikeaa ja lukeminen ei jäänyt mieleen. Parhaiten asiat jäi hänelle mieleen ääneen lukemalla. Uusiksi opiskeluvinkeiksi ehdotin hänelle pää- ja väliotsikoiden muuttamisen kysymyksiksi ja niihin vastausten etsimisen. Lisäksi ohjasin opiskelijaa etsimään ja alleviivaamaan joka kappaleesta ydinasiat ja tekemään niistä muistiinpanoja.

Muistiinpanoja opiskelija oli tottunut tekemään ranskalaisilla viivoilla. Nyt uudeksi vinkiksi laitoimme muistiinpanojen ja sanojen lukemisen ääneen ja niiden äänitys kännykkään. Näin muistiinpanoja/sanoja pystyy helposti kuuntelemaan kodin ja lukion välisellä bussimatkalla ja muutenkin vapaa-ajalla.

Matematiikka ja kielet olivat opiskelijalle erityisen vaikeita. Opiskelija lupasi osallistua jatkossa molempien aineiden tukiopetukseen, jota tarjotaan lukiossa viikoittain. Lisäksi kielissä ehdotin hänelle uusia opiskeluvinkkejä: silmäile kappaleen tekstejä ennen nukkumaanmenoa ja esim. bussimatkalla. Silmäile niitä ilman stressiä. Tämän vaiheen jälkeen silmäile kappaleen sanoja ja toisessa vaiheessa opettele sanat. Viimeisenä vaiheena käännä kappale. Opiskelija oli innostunut kokeilemaan uusia tapoja.

Harjoittelin opiskelijan kanssa uusia menetelmiä. Otin esille hyllylläni olevan Kari Moilasen kirjan Yli esteiden (jossa on tietoa kielten oppimisvaikeuksiin). Valitsin yhden kappaleen, jonka opiskelija luki ja josta hän etsi tärkeimmät asiat. Teimme niistä muistiinpanot. Sitten annoin opiskelijalle luettavaksi englanninkielistä tekstiä. Sanoin, että lue ilman stressiä. Kysyin häneltä, että mitkä sanat sinulle jäi mieleen. Sanoin, että nyt kun sinulle jäi mieleen nämä sanat, haluat tietää varmasti mitä ne tarkoittavat suomeksi. Sinulla on nyt enemmän kiinnostusta lukea kappaleen sanat.

Opiskelijalla oli halua ja aikaa sitoutua muuttamaan opiskelutaitojaan. Hän sitoutui lukemaan ja tekemään muistiinpanoja säännöllisesti reaaliaineista ja muista aineista, jolloin myös kokeeseen lukeminen helpottuu ja suoritukset paranevat.

Pyysin opiskelijaa kirjoittamaan ohjauskartan yläosassa olevaan sydämeen, millainen olo ja tunne hänellä nyt on. Opiskelija kirjoitti omaksi tunteekseen: HYVÄ ja INNOSTUNUT.

Avainsanat: opiskelutaidot, opintomenestys, reaaliaineen opiskeluvinkit, kieleten opiskeluvinkit, sitoutuminen opiskeluun, opiskeluvinkit


Kipinä-työpaja Joensuun opopäivillä 5.2.2015

Kiitos kaikille työpajaan osallistuneille

aktiivisesta ja innostuneesta työskentelystä.

T. Minna

img_2334.jpg
img_2762.jpg


Lahja itsellesi ja läheisillesi

19.12.2014

Olen tehnyt opinto-ohjaajan työtä yli 15 vuotta. Olen kohdannut paljon työssäni nuorten vanhempia ja huoltajia. Kerran olen kuitenkin kohdannut vanhemman, joka sai minut todella pohtimaan negatiivisen ja positiivisen asenteen merkitystä.

Mitä negatiivinen asenne saa itsessä ja muissa aikaan?

Negatiivisuus aiheuttaa valtavan määrän sisäistä ahdistusta. Minusta tuntui, että negatiivisen asenteen omaa vanhempi olisi kuin huutanut apua omaan pahaan oloonsa. Se näkyi, kuului ja välittyi kaikessa hänen olemuksessaan. Minusta näytti, että hän paloi kuin kiirastulessa.

Tämä kohtaaminen osoitti minulle sen, mitä puhutaan negatiivisen asenteen merkityksestä terveydelle. Negatiivinen asenne tekee meidät helposti sairaiksi. Kiirastulessa olemista ei kestä kukaan ihminen pitkään.

Negatiivisen asenteen omaava ihminen levittää läheisilleen ja muille ihmisille negatiivisuutta ja huonoa oloa. Hän sairastuttaa helposti itsensä lisäksi myös läheiset ihmiset. Minulle tuli huono olo vain muutamasta kohtaamiskerrasta negatiivisen asenteen omaavan ihmisen kanssa.

Mitä voit antaa lahjaksi tänä jouluna itsellesi ja muille ihmisille?

Anna lahjaksi positiivinen asenne. Kun sinulla on positiivinen asenne, elämä näyttäytyy valoisampana. Sinä pysyt terveempänä ja myös näytät hyvinvoivalta. Samalla annat lahjan läheisillesi, kun levität ympärillesi positiivisuutta ja hyvää oloa. Positiivisuus on myös asenne, joka lisää elämän positiivisia yllätyksiä.

Positiiviseen asenteeseen liittyy vahvasti kiitollisuus. Vaikeuksissakin voit sanoa itsellesi, että olet saanut ja saat elää yhä riittävän hyvää elämää.

Toivon sinulle rauhallista joulua ja paljon kiitollisuuden aiheita vuodelle 2015.

Minna Kattelus

Tärkeintä on jaksaminen = elämänilo,

olen riittävän hyvä, olen tärkeä

6.11.2014

Valmistessani ykkösten vanhempainiltaa, pysähdyin miettimään millaisia nuoria olen tavannut tämän syksyn aikana ja milliaisia opiskelutapoja heillä on ollut. Tein seuraavanlaisen koonnin aiheesta opiskelutavat:

Opiskelu menee hyvin = Teen töitä riittävävästi (tilanne on hallinassa – ei liikaa ulkoisia eikä itse luotuja paineita).

Opiskelu menee hyvin = Teen töitä opiskelun eteen liiankin paljon (paljon ulkoisia ja/tai itse luotuja paineita).

Opiskelu menee rennosti = Teen töitä opiskelun eteen välillä ja välillä en (tilanne on hallinassa – ei liikaa ulkoisia eikä itse luotuja paineita)

Opiskelu on vaikeaa = En jaksa tehdä töitä opiskelun eteen, koska epäonnistun usein tai minua ei tämä opiskelupaikka kiinnosta (paljon ulkoisia ja itse luotuja paineita)

Opiskelu on vaikeaa = Teen töitä opiskelun eteen enemmän kuin muut ja minulla on motivaatiota opiskella tässä opiskelupaikassa (tilanne on hallinassa)

Vanhemmat monesti ymmärtävät paremmin sitä opiskelutapaa, joka on lähellä heidän omaa tapaansa. Jos lapsi edustaakin toista ääripäätä kuin itse, on vanhemman tätä ehkä vaikea ymmärtää. Monesti ajatellaan, että tunnollinen ja ahkera lukeminen on paras opiskelutapa ja se vie pitkälle. Kuitenkin nuoret, jotka tekevät opiskelun eteen töitä liiankin paljon ja elävät ulkoisten ja itse aiheutettujen paineiden kanssa, voivat oireilla kovastikin jossain vaiheessa opiskelua. Kultainen keskitie on turvallinen vaihtoehto, mutta se on erilainen kullekin yksilölle. Tärkeintä on jaksaminen ja elämänilo. Jos opiskelu tuntuu liian vaikealta eikä motivaatiotakaan alalle ole, niin silloin on hyvä siirtyä itselle mielekkääseen opiskeluun.

Juttelin aiheesta ykkösten ryhmänohjaajan kanssa ja hänen sanansa jäivät mieleeni. Hän sanoi kauniisti ja kannustavasti opiskelutavoista näin: ”Mikään näistä opiskelutavoista ei ole toistaan parempi eikä mikään näistä tee ihmisestä toistaan parempaa.”

Vanhempana on hyvä muistaa välillä sanoa omalle lapselleen, että olet minulle aina tärkeä ja rakas. Se ei ole koskaan kiiinni siitä, mitä saat seuraavasta kokeesta tai millainen todistuksesi on. Tärkeintä on, että nautit siitä mitä opiskelet ja olet onnellinen.

Avainsanat: jaksaminen, opiskelutavat, elämänilo

Ensimmäinen nelonen opinnoissa

13.10.2014

Opiskelija ilmoitti haluavansa lopettaa pitkän matematiikan opiskelun. Kysyin, että miksi? Opiskelija vastasi, että oli saanut pitkän matematiikan kurssista nelosen. Lähdin tutkimaan hänen suorituksiaan, josta selvisi, että nelonen oli enimmäinen pitkässä matematiikassa. Muista kursseista hän oli saanut yhden välttävän, yhden tyydyttävän, kaksi hyvää ja yhden kiitettävän. Muiden lukioaineiden suoritukset olivat hyviä tai kiitettäviä.

Opiskelijalla nousi tunteet pintaan ja hän sanoi, että hänellä ei ole enää motivaatioita opiskella pitkää matematiikaa. Kysyin, että onko tämä ensimmäinen nelonen hänen opinnoissaan ylipäänsä kautta kouluhistorian. Opiskelija vastasi, että on. Sen merkitys on suuri opiskelijalle. Miten selvitä epäonnistumisen tunteesta? Kannattaako jatkaa vai luovuttaa?

Opiskelija sanoi, että pahan mielen tuo myös se, että ei ole pärjännyt pitkässä matematiikassa ja että se pitää nyt lopettaa. Sanoin, että voi olla, että pitkän matemtiikan lopetus voi olla sinulle jatkossa suurempi juttu kuin se, että yhdestä kurssista on tullut nelonen.

Pyysin opiskelijaa vertaamaan nelosta hetken työprojektiin. Otimme mielenmaiseman, jossa opiskelija on kauppatieteiden maisteri ja hoitaa työkseen erilaisia projekteja. Hän on saanut kaikista aikaisemmista projekteista työssään kiitosta sekä hyviä ja kiitettäviä tuloksia. Nyt yhdestä projektista tuleekin moitteita, epäonnistuminen, nelosarvosana. Miten silloin toimitaan? Kannattaako luovuttaa vai jatkaa?

Ensimmäinen epäonnistuminen työprojektien joukossa tai ensimmäinen nelonen opintojen historiassa opettaa ymmärrystä siitä, että välillä elämässä tulee epäonnistumisia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen olisi epäonnistunut. Hän on vain kohdannut haasteen ja voi oppia myöhemmin asiasta lisää.

Kysyin ohjauksen lopussa opiskelijalta, joka oli edelleen nelosesta hyvin liikuttunut, että minkä kokoinen asia tämä nelonen on hänen elämässään. Sanoin, että ajatellaan, että työhuoneeni on sinun elämäsi. Sijoita nelonen tänne minun työhuoneeseeni (elämääsi) ja kerro millaisen tilan se vie. Opiskelija vastasi, että se ei edes oikein kunnolla näy.

Nelonen oli vain pieni hitunen hänen elämässään. Opiskelija päätti jatkaa pitkän matematiikan opintoja. Ensimmäinen nelonen opetti opiskelijalle taidon kohdata epäonnistuminen nyt ja tulevaisuudessa. Siitä tuli voimavara.

Avainsanat: epäonnistumisen tunne, hylätty suoritus kuin epäonnistunut työprojekti, mielenmaisema, opinto-ohjaus, voimavara

Pitkän kielen lopettamisaikeet - Itsehavainnointi ohjausmetodina

3.10.2014

Minulla on ollut lähiaikoina ohjauksia, joissa olen ottanut ohjausmetodiksi opiskelijan itsehavainnoinnin. Se on ollut varsin toimiva menetelmä ja vastasi opiskelijan esittämiin kysymyksiin ja huoliin.

Opiskelija tuli ohjaukseen ja halusi keskustella pitkän saksan lopettamisesta. Hän oli lukenut saksaa jo viisi kurssia ja kaikkien kurssien arvosana oli kiitettävä 9. Kysyin, miksi hän haluaa lopettaa saksan opiskelun, vaikka hän on menestynyt siinä niin hyvin. Vastaus oli se, että hän ei välttämättä halua kirjoittaa sitä yo-aineena ja sanoi, että se voisi haitata muissa yo-aineissa menestymistä. Hän voisi paremmin keskittyä muihin yo-aineisiin ja saada niistä hyvät arvosanat.

Vastasin opiskelijalle kertomalla tarinan hänestä tulevassa työhaastattelussa. Esitin opiskelijaa, joka kertoi työhaastattelussa kielitaidostaan näin: Olen kyllä lukenut myös saksaa lukiossa viisi kurssia. Keskiarvoni oli 9. Lopetin kuitenkin saksan opiskelun kesken enkä kirjoittanut sitä yo-kokeissa koska ajattelin, että se heikentää muissa yo-aineissa menestymistä ja ajattelin, että voisin saada siitä kuitenkin huonon arvosanan.
Opiskelija vastasi minulle, että nyt kun sinä kerroit tuon tuolla tavalla, niin se kuulostaa kyllä tosi hullulta. Opiskelija ei lopettanut pitkän saksan lukemista.

Avainsanat: itsehavainnointi, opinto-ohjaus

Onnellisuuden ja epäilyksen varjot - Itsehavainnointi ohjausmetodina

19.9.2014

Opiskelija puhui ohjauksessa, että hänellä on opiskelustressiä ja eikä saa nukuttua hyvin. Lähdin kartoittamaan paperille, että millainen opiskelija hän on. Kirjoitin paperille ylös opiskelijan tyypilliset opiskelutavat: ajankäyttösuunnitelma, aktiivisuus tunnilla, omien muistiinpanojen tekeminen, läksyt on aina tehtynä, kokeisiin lukeminen on hyvää. Kysyin, että millainen opiskelija olet mielestäsi tämän pohjalta? Hän vastasi, että hyvä. Samassa hän kuitenkin kertoi, ettei tiedä tekeekö kuitenkaan asioita tarpeeksi tehokkaasti, noudattaako varmasti noita tapoja ja riittääkö tällainen tekeminen varmasti. Sanoin, että lasket päällesi epäilyksen varjon ja kysyin, mitä se aiheuttaa sinulle. Opiskelija vastasi, että se laskee itsetuntoa ja –luottamusta ja aiheuttaa pahaa oloa, mistä seuraa unettomuutta, vaikeuksia rentoutua ja saada onnistumisen kokemuksia.

Otin seuraavaksi metodin, jossa kerroin ohjauskartan olevan jonkun toisen opiskelijan, kuvitteellisen Liisan. Kysyin nyt opiskelijalta, että mitä sanot Liisalle, kun hänen tyypilliset opiskelutavat ovat nämä. Opiskelija vastasi, että olet Liisa tehnyt parhaasi. Kysyin, onko se totta. Opiskelija vastasi, että on se totta. Kysyin, että millainen olotila Liisalle tulee nyt, kun laskit hänen päälleen onnellisuuden varjon. Opiskelija vastasi, että Liisalla on parempi mieli, hän on iloisempi, nukkuu paremmin, jaksaa paremmin. Liisalla on enemmän energiaa ja itsevarmuutta. Sitten opiskelija sanoi, että ei ole kuitenkaan varma, tekeekö Liisa tarpeeksi. Sanoin, että haluatko laskea Liisan päälle epäilyksen varjon, vaikka hän on tehnyt parhaansa. Opiskelija vastasi, että en. Opiskelija oli kyynelehtinyt pitkän aikaa kertoessaan Liisasta opiskelijana. Hän huomasi, ettei Liisalle saanut laskea epäilyksen varjoa, vaan kiittää häntä siitä, että hän oli tehnyt parhaansa, koska se oli totta. Hän onnistui huomaamaan Liisan tarinan kautta, miten hän oli suhtautunut itseensä opiskelijana ja mitä se oli aiheuttanut.
Opiskelija halusi olla tästä eteenpäin onnellisuuden varjon alla.

Avainsanat: elämänhallinta, epävarmuus, itsehavainnointi, itseluottamus

Oma voima muutostilanteessa

5.9.2014

Nuori kohtaa yläkoulusta lukioon siirtyessään suuren muutoksen. Muutos on suuri kouluasteen erilaisuuden vuoksi. Suurin muutos koetaan monesti kuitenkin siinä, että koulukaverit vaihtuvat ihan uusiin ihmisiin. Omassa ryhmässä ei ole välttämättä yhtään vanhaa kaveria. Joskus uusi lukio voi tuntua jopa liian isolta. Muutostilanteessa on monia stressitekijöitä.

Olen kohdannut tänä syksnä tilanteita, joissa nuori tulee ohjaukseen ja kertoo haluavansa vaihtaa lukiota. Syyksi hän kertoo sen, että täällä hänellä ei ole yhtään vanhaa kaveria. Kaikki ihmiset ovat uusia ja vanha koulu oli ihan erilainen kuin nykyinen.
Olemme kartoittaneet tilanteen ja kaikki muutokseen liittyvät asiat. Sitten otan esille mielenmaiseman siitä, kun opiskelija aloittaa jatko-opinnot tulevaisuudessa jossakin isossa ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Siellä tilanne on sama kuin nyt lukiotaipaleen alussa. Ympärillä on paljon uusia ihmisiä ja uuden opiskelupaikan haasteita. Kysyn ohjattavalta: Haluatko harjoitella uuden tilanteen kohtaamista jo nyt ja saada itsellesi voiman kohdata vastaavia tilanteita tulevaisuudessa? Tilannehan on se, että vastaavia tilanteita on tulossa. Jossakin vaiheessa on opittava muutos kohtamaan. Mitä aikaisemmin sen parempi.

Kysymys oman voiman kohtaamisesta jo nyt lukiossa pysäytti nuoren pohtimaan tilannettaan ja mielenmaisemaansa. Ilokseni sain huomata, että opiskelija halusi kohdata muutoksen ja jatkoi opiskeluaan lukiossa kaikista peloistaan huolimatta. Hän sai oman voimansa käyttöön varhaisessa vaiheessa elämäänsä.

Avainsanat: mielenmaisema, muutos, voima

Tärkeintä on luottaa omiin kiinnostuksiin

29.8.2014

Lukion ykkösvuoden opiskelijapoika tuli ohjaukseen viime viikolla ja kertoi, että lukio ei tunnu omalta paikalta. Lähdimme tutkimaan hänen urakipinäänsä. Kartoitimme tyhjälle paperille (A4) opiskelijan elämänkenttään kuuluvia asioita kuten harrastuksia, mikä on tärkeää tulevassa työssä, vahvuuksia ihmisenä sekä yläkoulussa olleita suosikkiaineita.
Opiskelijan suosikkiaineita yläkoulussa olivat kotitalous, liikunta ja englanti. Mikä voisi olla hänen urakipinänsä?

Opiskelija ilmoitti urakipinäkseen kokin opinnot. Hän ei ollut miettinyt alaa vielä yläkoulussa, mutta nyt se tuntui oikealta vaihtoehdolta. Urakipinä olisi kuitenkin ollut nähtävissä jo yläkouluaikana. Suosikkiaineet tukivat varsin selkeästi kokin opintoja ja ammattia.
Kysyin seuraavana päivänä jatko-opinto-ohjauspienryhmältäni, että missä opinnoissa näette opiskelijan, jonka yläkoulun suosikkiaineet ovat olleet kotitalous, liikunta ja englanti. Ryhmästä tuli vastaus: ravintolakoulu Perho.
Ihmeellistä, miten helposti omasta tai toisen elämänkentästä löytyy vastaukset tärkeille valinnoille.
Tärkeintä on luottaa omiin kiinnostuksiin ja valita niiden pohjalta. Minun ohjattavani luotti nyt kiinnostuksiinsa. Yksi ohjauskerta, yksi puhelinsoitto ja yksi haastattelu avasivat opiskelupaikan Perhosta, kokin koulutusohjelmasta vieläpä muutaman päivän sisällä. Huippukokin ainesta!

Avainsanat: ammatinvalinta, kiinnostukset, luottamus, urakipinä